miten on päättäjät?Maanantai 22.4.2013 klo 11.24 Timosen Saku kertoo taas missä mennään: Yhtiöitetään ja yksityistetään sakutimonen @ Maanantaina, Huhtikuun 22. 2013 Valtion ja kuntien toimintojen yksityistäminen etenee vääjäämättä melkoisen vähällä uutisoinnilla. Tätä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, joten otetaanpa lyhyt kertaus tapahtuneeseen.Minun ikäiseni yli viisikymppiset muistavat hyvin vaikkapa sellaiset valtion laitokset kuin Posti-Tele ja TVH. Ne olivat valtion laitoksia, jotka enimmäkseen budjettivaroin tuottivat välttämättömiä palveluja. TVH vastasi kaikesta tienrakennuksesta ja teiden kunnossapidosta ja Posti-Tele ei selitystä kaipaakaan. Näin homma toimi vuosikymmeniä ja kaikki olivat suunnilleen tyytyväisiä. Vanha kansa saattaa vieläkin joskus puhua tievaltiosta tarkoittaen juuri entistä tie- ja vesirakennushallitusta.
Hannu Lihavainen Sanoo: Maanantaina, Huhtikuun 22. 2013 klo 9:22 Kannattaa kiinnittää huomiota sivun luettavuuteen. Ovat nyt jotenkin hankalaa lukea. Kirjasintyypeistä hyvässä radio-ohjelmassa Aristoteleen kantapää:http://areena.yle.fi/radio/1839881
Myös tämän päivän salkkarin kolumnisti: http://www.sss.fi/mielipiteet/kolumni/477030.html Onko aika jättää uppoava laiva? Salon Seudun Sanomat 22.4.2013 05:55:29 Nyt pakataan tavarat ja jätetään Salo. Täällä ei ole enää järkeä asua.” Viimeisen viikon aikana nämä ajatukset ovat vyöryneet Salon yli. Kaupungin tuoreet suunnitelmat koskettavat suoraan tai mutkan kautta suurta osaa salolaisista. Lähtijät kertovat, että nyt tuli viimeinen niitti. Eikä ihme. Olo varmaan on kuin lähtisi huonosta parisuhteesta. Ymmärrän. Miksipä he, joiden juuret eivät ole täällä, jäisivätkään keskelle maaseutua, jonka palvelut kaikkoavat? Suuresta Salosta näyttää tulevan tyhjiö, jonka keskellä on pikkuinen kaupunki. Salolaiset ajavat kaupungintalon ohi ja miettivät, että siellä sitä nyt istutaan, kun lapsista ja vanhuksista säästetään. Ihailen loputtomasti niitä ihmisiä, jotka vielä jaksavat taistella. Äidit yrittävät leijonan raivolla pitää kiinni lastensa oikeudesta käydä koulua lähellä kotia. Lapset yrittävät viimeiseen saakka pitää kiinni vanhem-piensa oikeudesta viettää vanhuuspäiviään lähellä kotia. n n Olen aina ollut siitä surkea kansalainen, että minun on vaikea uskoa äänestämisen auttavan. Tuntuu, että vaikka äänestäisin kuinka hyvää, viisasta ja vilpitöntä ihmistä päättäjäksi, sillä ei ole vaikutusta. Päättäjät polkevat toistensa ehdotuksia suohon, ja jostain syystä ne hölmöimmät päätökset tuntuvat menevän läpi. Sinne sekasortoon se minun antamani ääni hukkuu. Niin taaskin. Epäuskoni äänestämiseen on pakostakin lisännyt uskoani tavallisiin ihmisiin. Meillä on valta ehkäistä yksinäisyyttä kutsumalla naapurin mummo kahville. Järjestämällä pihatalkoot tai kahvitteluillan vuoron perään tapaisimme toisiamme, kun kirjastossa ei enää voida tavata. Luovuudella ja hyvällä tahdolla voimme yrittää omalta osaltamme paikkailla kaupungin touhuja. n n Eilen kotiin ajellessani katselin lumen alta paljastuvia maisemia. Ajattelin, ettei Salon ahdinko ole näiden ihanien metsien ja kauniiden jokinotkojen syytä. Nämä pellot ovat viattomia, savenruskeat joet ovat viattomia, merenranta on viaton. Kaupunki on ihmisten keksimä asia, samoin raha, palvelut, yritykset ja talous. Ilman niitä maat ja metsät olisivat puhtaita. Salolainen luonto ja maaseutu voivat vain ihmetellä tekemisiämme. Minun juureni ovat niissä, joten touhusivatpa päättäjät mitä vain, minä kuulun tänne. Meidän Saloon juurtuneiden on vain pakko purra hammasta ja selviytyä, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritän olla toiveikas, että Salon päästyä uuteen nousuun rahat palautettaisiin juuri sinne, mistä ne otettiinkin: maaseudun lapsille, nuorille ja vanhuksille. Lakkautettuja kouluja ja kirjastoja avattaisiin uudelleen ja maaseutuun panostettaisiin enemmän kuin koskaan. Miten on, päättäjät, kai näin toimitaan? n Kirjoittaja on viestinnän opiskelija. |
Marjatta Halkilahti