lasaretis

Yhden yön juttu. Lasaretissa kävin.

5.12.2013 klo 7.00 oli määrä olla suihkun raikkaana, suolisto tyhjennettynä TYKSissä, naistentautien osaston oven takana. Ja olinhan minä. Syömättä ja juomattakin. Siis ihan niinkuin ohjeistus annettu oli. Ei siinä kauan aikaa nokka tuhissut, kun jo löysin itseni huoneesta 211. Sit vaan sairaalan kretonkeja päälle, omat kuteet kaappiin ja petille odottamaan mitä tuleman piti.

Yhdentoista kieppeissa sain esilääkityksen, puoli yhden aikoihin hoitajat tulivat hakemaan ja kärräsivät minut leikkaussaliin. Kun sinne päästiin, tallensin "pääkopan muistitikulleni", että klo on 12.40. Klo 13.40 tuli siirto heräämöön ja siitä tunti eteenpäin, niin olinkin jo takaisin huoneessani.

Ja mitäkö minulle tehtiin? Nooh. Vähän vaan leikeltiin.

Alapäästä leikattiin pois solumuutosta, jota ei siellä saisi olla. Koepala otettiin jo syyskuussa. Siitä jäin odottamaan gynelle kutsua. Semmosta ei koskaan tullut, Azoreillakin ehdin käydä ja olin unohtanut jo koko gyne -jutun, kun telefooni 29.11. soi ja hoitaja ystävällisesti ilmoitti, jotta tarttis tulla viiden päivän päästä leikkauspöydälle. Siis noin vaan, ykskaks yllättäen. Huh! Oli siinä meikäläisellä pikkusen aikaa enemmän kuin pöllämystynyt olo. Oli koko viikonlopun.

Ihan ensin luulin, että nyt se on se marraskuinen olkapäästä napsastu koepala, että se ei olekaan ollut hyvätapainen tapaus, että se tarttee leikata. Vaan ei se ollut se, eikä tule olemaankaan, se on kuulemma ok. Ei ole alapään tapauskaan paha, ei pitäisi olla. 

Minua ei nukutettu, vaan puudutettiin. Siinä olotilassa leikkaaminen tuntuu siltä kuin tylsällä veitsellä joku yrittäis puolväkisin saada jotain aikaseks, tekee mieli huutaa, jotta "terota nyy se veittes välil".

Melkein kaiken, mitä leikkaussalissa tapahtui, kuulin, jotain muistankin, vaikka korvilla olikin stereot ja Richard Claydermanin levyltä kuului pianomusiikkia. Leikkaava lääkäri oli ihana (selitti maalaisjärkisesti leikkauksen jälkeen mitä oli tehnyt), hoitajilla oli hyvä tekemisen meininki (ilmassa oli iloa, hyvän yhteistyön ja hyvän työyhteisön merkit  - ainakin mun korvissani se siltä tuntui),  ja heräämön Hoitaja!!, Hän oli kans täys kymppi. Me "reerattiin" tunnin verran vaik mitä ja parannettiin maailmaa. Kiitokset annan myös naistentautien osastolle, kaikille siellä ahertaville.

Kotiini palasin 6.12.2013 ehtoopäivällä. Sen jälkeen aika on mennyt levätessä. Olotilani tunnen suhtkoht hyväksi, mutta arjen esteenpoikanen on nyt se, että minä en voi istua! Sniff! Kävely käy ja hyvin käykin ja vaakatasossa olo, mutta istuminen ei.Tikit sulavat 2-3 viikon kuluessa. Kuulemma itsestään. Saas nähdä kuinka mun käy. Joskus on jäänyt sulamatta..

Nii. Että tämmönen tapaus, tämmönen tilanne. Taitaa jäädä 12.12.2013 valtuusto näkemättä, kuulematta ja kokematta. 

..

No sit langaton nettiyhteys!! Saunalahti saa "pyyhkeitä"!

Viime viikon keskiviikkona se kannettavaan tietsikkaan asennettiin (jotta olisin päässyt nettiin sängyssäni maaten), vaan eipäs mokoma toimi Muurlan maisemissa. Netti just ja just aukeentuu, ja jos jonkun sivun minuuttien odottamisen jälkeen esille saa, niin siihen se sit jo hyytyy.

VoiVoi! Ei täällä vissiin kunnollista Soneran kenttääkään ole.Mikäs se tämmönen seutukunta on, jossa ei langattomat nettiyhteydet toimi????  

..

Tämän minkä nyt kirjuuutin sain aikaseks seisten ja maaten ja muistitikkua apuna käyttäen. Salon Seudun Puhelimen kiinteä nettiyhteys hoitaa loput..