Uutinen kertoo kehittämishankkeesta. Se tarkoittaa, että Salo -cityssä ruvetaan putsaamaan paskaa, sorry, jätevesiähän tässä tarkoitetaan. Jätevesistä tuotettaisiin mm. energiaa, puhdasta vettä ja ravintoaineita. Kumppaneita on tulossa yhdeksän. On yrityksiä, korkeakouluja ja julkisomisteisia organisaatioita, mutta niiden nimiä ei kerrota. Ei vielä. Ei kuulemma voi. Niiden täytyy ensin päättää tahoillaan lähtevätkö hankkeeseen mukaan.
6,25 miljoonan kustannusarvioon on tarkoitus haalia rahaa sieltä ja täältä. Salon kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupunki hakee hankkeelle 80 prosentin tukea Euroopan unionin Urban innovative actions -rahoitusohjelmasta. Salon kaupungilla ja Liikelaitos Salon Vedellä olisi yhteisbudjetti, sen summa 1,2 miljoonaa euroa. Omarahoitusosuudeksi jäisi 240 000 euroa.
Jos ja jos. Jos rahoitus järjestyy, hanke alkaa 2020 heinäkuussa ja jatkuu kesäkuuhun 2023 asti. Ilman rahoitusta hanketta ei toteuteta.
Kun em. uutisen kokonaisuudessan luin, niin tuli vähän samanlainen olo kuin tässä älykaupunki -jutussa:
Älykaupungissa kuuluu kaupunkilaisten ääni, Salon hanke edennyt muurahaisen askeleen
Pyritäänkö meillä ihan tosissaan johonkin vai ovatko nämäkin taas vain omanlaisia "hyberlooppejaan"? Pyritään ja edetään, mutta päästäänkö maaliin saakka. Lakisääteisiä tarpeita nuo eivät ole.
Isoja uhoja tuntuu tässä cityssä riittävän, mutta asukkaita koskettavat arkiset asiat ja palvelut odottavat päätöksiä jossain, missä nyt odottavatkin sivuraiteilla. Esim. päiväkodit ja koulut.
Oppimisympäristöselvityksen voi varmaan jo kuitata hankkeeksi senkin. Ainakin sillä on hankemainen ikä.
Ensimmäinen vaihe oli, kosk olikaan? Tällainen tieto löytyy: Salon kaupunginhallitus asetti 7.11.2017 työryhmän tekemään selvitystä kaupungin oppimisympäristöstä ja sen mahdollisuuksista vastata tulevaisuuden tarpeisiin.
Toinen vaihe etenee kuulemma aikataulussa, mutta mitä siitäkin loppujen lopuksi tulee, kun kaiken aikaa tehdään päätöksiä yksittäisistä kohteista mm. näin:
Uskelan koulusta annettiin jossain vaiheessa ymmärtää, että sehän rojahtaa, mutta kun valtuusto käsitteli po. kohdetta, niin sit saatiinkin tämmöstä päätöstä: Uskelan koulun tilaratkaisut .
17.11.2019 Salon Seudun Sanomien pääkirjoituksessa oli päätoimittajan tiivistelmä tämän hetkisestä kunnallispoliittisesta tilanteestamme. Valtuuston jättää myös Matti Varajärvi. Molemmilla meillä on eron perusteiksi kirjattu henkilökohtaiset syyt. Mutta. Olisi sen eron saanut varmaan silläkin perusteella, että olisi kuitannut Matti Varajärven ajatukset: väsynyt turhaan vääntämiseen politiikassa. Sitähän tämä monessa asiassa ollut on. Vääntämistä ja kääntämistä, eikä tuo muuksi taida muuttua.
"Järjestämissuunnitelman lähtökohtana on, että palvelut toimivat kustannustehokkaasti ja vastaavat asiakkaiden tarpeeseen. Tämän lisäksi asiakkaille halutaan turvata oikea-aikainen pääsy palveluihin ja paremmat digipalvelut."
Saa sitä luvata, mutta minä en noihin lupauksiin usko. Ei tästä muuta seuraa kuin, että synnytetään mammutti, omanlaisensa kuntaliitos. Kaiken keskus ja pääosoite tulee siirtymään Turkuun.
SSS -uutisessa näkyy nimi Riitta Liuksa. Hän on Turun hyvinvointitoimialan toimialajohtaja. Johtaja toteaa: "Kunnat eivät voi jäädyttää sote-palvelujen sisällöllistä kehittämistä ja odotella valtakunnallista sote-uudistusta. Emme myöskään saa jäädä suunnittelutasolle, vaan kaikki voimavarat tulee kohdistaa tekemiseen."
Kantelijan mielestä Liuksa ei ollut antanut hallitukselle tietoa aluehallintovirastossa vireillä olevista Turun vanhuspalveluiden valvonta- ja kanteluasioista.
--
Jaa-a.
V-S Sote ja kaikki voimavarat kohdistetaan tekemiseen!
Jos mallia otetaan Turun vanhuspalveluista, niin sellaiset kuin esim. vireillä olevat asiat taidetaan tulevaisuudessa pitää ihan vaan V-S Soten omana tietona.
--
Olinko taas pahan ilman lintu?
Olin vissiin, mutta saanen olla. Kunnallinen luottamushenkilö en enää ole. Olen yksityishenkilö ja näin ollen edustan vain itseäni. Tänään illalla sain, ilmeisesti sain, eron luottamustehtävistäni:
Jos lasken yhteen työssäolovuoteni ja ajan Salo -cityn luottamustehtävissä, niin siitä tulee 51,5 kunnallista vuotta. Se on paljon se. Nyt minusta tulee ihan oikeasti Eläkeläinen. Että näin! Ja jos ei muuta tänään, niin minulla on hyvä syy, todella hyvä syy onnitella itseäni.
Telkkarissa on pyörinyt, pyörii varmaan edelleen, ohjelma nimeltä Sohvaperunat. En sitä sen kummemmin ole seurannut, ihan vaan muutaman kerran hetkeksi aikaa pysähtynyt, jos olen telkkarin ohjelmatarjontaa livenä selaillut ja ohjelma on eteeni tupsahtanut.
Eilen illalla minulle tuli Sohvaperunat -olo. Oikein oli olotila, sillä katselin livenä Salon kaupunginvaltuuston kokousta. Tänään sen näkee tämän videon takaa.
Olen kaupungin luottamushenkilönä toiminut koko kuntaliitosSalon ajan, siis kymmenen vuotta. Ensin istuin tarkastuslautakunnassa, sitten valtuustossa.
Luottamushenkilönä istuminen päättyi eilen, kun toimitin sähköpostitse eroilmoitukset kaikista tehtävistäni kaupungintalon kirjaamoon. Tämä oli tässä - blogi kertoo, jotta miksi näin.
Käytin sanaa istuminen. Pitäisi ehkä todeta, että toimin, mutta kyllä luottamushenkilönä toimiminen enemmänkin istumista on. Kokouksiin tulossa-menossa olevat esityslistat sitä istumista teettävät. Nykyään ei lueta paperitekstejä, sillä nyt asiat on luettava tietsikalta. Siinä hommassa se takamus puutuu! Ja välillä pääkin. Toki on niitäkin, jotka selviävät esityslistoista kertalukaisulla, suunnistavat vaan kokouksiin, istuvat siellä sitten tuppisuuna ja luottavat siihen, että valtuustoryhmän puheenjohtaja hoitaa hommansa, ts. sanoo sanottavansa, jos sellaista on, kaikkien puolesta.
Nooh, eipä eilenkään kovin moni puhujapönttöön kipittänyt. Henkilöstöorganisaation uudistamimen sai sentään joitakin liikkeelle. Oli ihan hyviäkin mielipiteitä, mutta lopputulokseksi tuli hallituksen ehdotuksen pöytään nuijiminen. Se hyväksyttiin, vaikka ei se valmistelun osalta nyt niin kovin kaksinen ollut. Ei ainakaan minun mielestäni.
Jos minä olisin eilen kokouksessa vielä ollut, niin olisin esille tuonut näitä tässä esille nostamiani asioita. Valtuustopaikallani jatkava Elina Seitz nosti kyllä esille esim. vanhuspalvelut -kohdan, mutta ei se tuntunut muita valtuutettuja kiinnostavan. Olisiko niin, että muilla oma vanhuus on vasta valovuosien päässä ja se on se ja sama puhutaanko tässä kaupungissa ikäihmisistä tai ikääntyneistä tai vanhuksista?
Tilanne on kuitenkin se, että eivät kaikki iäkkäät siitä tykkää, että heitä vanhuksiksi nimitetään ja näin ollen, olisi ollut fiksua ja tyylikästä, että tämä kaupunki olisi henkilöstöorganisaatio -lokerikkoon kirjannut vanhuspalveluiden tilalle esim. sanat: ikääntyneiden palvelut tai iäkkäiden palvelut.
Nooh, voihan tuota vielä myöhemminkin ehdotella.
Kaiken kaikkiaan minä kyl tykkäsin eilisestä SohvaPeruna -tilanteestani. "Ei huano"!
Eilen illalla totesin, että Pertin tuleva tarkoittaa sitä, että tilanne vaikuttaa myös minuun sekä kaikkiin Salon KD:ssa toimiviin. Pertti on viimeisen päälle miettinyt, mitä hän tulevaisuudelta haluaa, mutta kyllä sitä on nyt pitänyt myös minun miettiä.
Kuten lehtiuutinen totesi, minä olisin jatkossa ainut Salon kaupunginvaltuuston KD -edustaja. Niin siinä kävisi ja minulle lankeaisi mm. valtuustoryhmän puheenjohtajuus. Sellaiseen joudun sanomaan kiitos ei. Oli jo muutoinkin suunnitelmissa yhden luottamustehtävän vähentäminen.
Tämä, mikä nyt nousee ykköseksi sanoa ei, on se, että en pidä itseäni sopivana valtuustoryhmän vetäjäksi, enkä puheenjohtajaksi, en, vaikka taustalla ja tukena olisikin kaupungin luottamustehtävissä toimivia ja muita KD:läisiä. Perusteeni on, että en ole KD:n jäsen. Olen ollut sitoutumaton jo pitkään ja sellaisena pysyn. Minun mielestäni valtuustoryhmän puheenjohtajan tulee olla puolueen jäsen. Se, ovatko kaikki ryhmään kuuluvat jäseniä, se ei ole niin merkittävää.
Toki voisin minä niinkin tehdä, että minäkin jättäisin KD:n, siirtyisin vaikkapa"ei-mihinkään" -ryhmään tai palaisin edellisen kauden tilanteeseen (Valtuustoryhmä Marjatta Halkilahti (SIT), pj. ja jäsen 1.2.2013-28.2.2017), mutta se ei olisi reilua KD:läisiä kohtaan. Ei viime kuntavaalien tulos minun mielestäni sitä tarkoittanut, eikä saa tarkoittaa, että KD salolaisen politiikan "kartalta" pois pyyhittäisiin. Minun mielestäni KD:lle neuvotellut paikat kuuluvat heille, kuuluvat tämän vaalikauden loppuun saakka.
Se, miksi viimeksi kuntavaaleihin vielä lähdin ja ehdokkaaksi nimenomaan KD:n listoille, johtui pitkälti siitä, että yhteistyö edellisellä vaalikaudella oli Pertin ja minun välillä ollut hyvää. Hyvää se on ollut nytkin ja ihan koko KD -porukan kanssa. Ei minulla mitään valittamista ole.
Totesin jo, että Pertin tuleva vaikuttaa ja muuttaa omaa tulevaani. Se vaikuttaa näin: on parempi, että jätän luottamustehtäväni. Jätän eroanomukset kaupunginvaltuusto -paikasta, kaupunkikehityslautakunnan jäsenyydestä, maapolitiikan ja yleiskaavallisen ohjelman ohjausryhmän jäsenyydestä sekä maakuntavaltuuston varajäsenyydestä.
Valtuustoryhmän puheenjohtajaksi tulee ja paikalleni valtuustoon siirtyy Elina Seitz. Ensimmäiseksi varavaltuutetuksi nousee Kalle Tekkala. Minulta vapaaksi jäävistä paikoista päättävät ja esityksiä kaupunginvaltuustolle tulevat tekemään Salon KD:ssa toimivat.
En minä tätä ihan tällaiseksi kuntavaalien jälkeen 2017 ajatellut, en näin, että kertaheitolla kaikkeen tulisi kesken kauden ja kesken kaiken stop, mutta katson, että vaihtoehtoja ei nyt ole. Minun osaltani luottamushenkilönä toimiminen tuli tiensä päähän. Voi olla, että jatkossa vielä jossain esillä olen, varmaan kirjoittelenkin. Vanhustenhoitoa minä ainakin seuraan.
Kun vuonna 2013 erosin kokoomuksesta, kerroin asiasta yhdessä blogissa. Nyt on sama tilanne. Tämä tässä ja nyt riittää. Enempää en tätä nyt esille noussutta poliittista tilannetta pengo, enkä omaa eroamistani selittele tai perustele.
--
Salon kaupunginvaltuutetuille, kaikille muillekin kaupungin luottamushenkilöille ja virkamiehille esitän lämpimät kiitokset yhteisistä vuosista.
Lämpimät kiitokset myös Salon KD -väelle.
Pertti Vallitulle toivon paljon, paljon onnea ja menestystä valitsemalleen tielle.
Minua valtuustoon äänestäneille myös ISO, iso kiitos. Toivottavasti ymmärrätte nyt tekemäni päätöksen. Ei tähän päätyminen ihan helppoa ollut.
Tulevassa valtuuston kokouksessa 11.11.2019 on esillä kaupungin henkilöstöorganisaation uudistaminen. Miksi näin, se on esityslistassa selitetty.
Kovin selkeänä en esitystä, enkä taustoitusta pidä, vielä vähemmän tätä kuvaa. Nykyistä tilannetta kuvaa tämä. Olisi noita eri lokeroita nyt pikkusen enemmän (jos kerta uudistamisesta puhutaan) voinut avata ja otsakkeitakin vähän tarkemmin miettiä.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan alla on mm. vanhuspalvelut. Monissa kunnissa käytetään tässä kohtaa otsakkeena joko ikäihmisten palvelut tai ikääntyneiden palvelut. Kuntaliitto puhuu iäkkäiden palveluista, myös sosiaali- ja terveysministeriö.
Vanhuspalvelut on minun silmissäni liian suppea nimike. Minusta tyylikkäämpää olisi, jos käyttöön otettaisiin Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön käyttämä linjaus. Em. palveluja johtavan nimikkeen osalta sormi kyl menee suuhun. Että onko se vanhuspalveluiden johtaja tai esim. vanhustyön johtaja? Jälkimmäinen olisi fiksumpi, mutta voisihan tuo olla vaikkapa iäkkäiden palvelualuejohtaja.
Tunnen vanhuksia, jotka eivät siitä sanana tykkää. Ennemmin he haluaisivat, että heistä puhuttaisiin iäkkäinä ihmisinä. Yks tykkää, että vanhus on vasta, kun 90 täyttää ja toinen, että kyllä se alamäki ja vanhuus alkaa, kun täyttää 70 v. No, jos oikein, oikein tarkkoja ollaan, niin iäkkäitähän he kumpikin ovat. Sana iäkäs ei mikään paha ole. Sitä minä käyttäisin.
Mitä vielä tulevasta organisaatioehdotuksesta?
On tässä jotain: vaihtakaa nyt ihmeessä järjestystä opetuslautakunnan alla!! Ensin pitäisi olla varhaiskasvatuspalvelut, sitten perusopetus ja nuoriso ja sitten lukiokoulutus, ei siis noin kuin mitä nyt esitetty on.
Koko kokonaisuutena ajattelen niin, että jos organisaatioa uudistetaan, niin se kaavio ja kuvio, jota tavallinen kaupunkilainen palveluja tarvitessaan esiin hakee, sen pitää olla todella, todella selkeä ja kertoa, mitä mikäkin lokerikko sisällään pitää. Tuleva esitys ei sitä tee. Minä heittäisin kaavion uudelleen valmisteltavaksi.
Ja tosi on, että ei kotisivulinkkejä valtuutetuilla ihmeemmin ole. On vissiin jäänyt ilmoittamatta tai eivätkö ole halunneet sellaista esille nostaa. Ainakin Arttu Karhulahti ja Tapio Äyräväinen kirjoittavat.
Ystäväni käyttää nettiä, mutta ei facebookkia, ei twitteriä, eikä instagrammia. Hän siis kaipaisi jotain muuta, jolla voisi vielä seurata luottamushenkilöiksi valittujen toimintaa. Että onko se vain ennen vaaleja esillä oloa ja äänestäjien kosintaa ja kun vaalit on ohi, niin sitten ollaan hiljaa hissukseen.
Ystäväni seuraa silloin tällöin valtuustomme kokouksia myös videolta, mutta sen annin suhteen hän on todennut, että ei sielläkän mitään ruuhkaa ole. On valtuutettuja, joilta hän ei ole vielä kertakaan ääninäytettä kuullut (käyntiä puhujapöntössä) ja kun äänestetään, niin pääsääntöisesti mennään valtuustoryhmän puheenjohtajan tahdon mukaan. Ystäväni ihmettelee, mihin se oma mielipide, oma tahto valituksi tulemisen jälkeen on kadonnut.
Jaa-a. En tiedä. Minun omapäisyyteni ja tahtoni on kyllä näkynyt ja kuulunut. Jonkun mielestä varmaan liiankin kanssa. Äänestämisten suhteen olen pikkusen eri mieltä ystäväni kanssa. Ei meillä mitään erityistä kuritusta sen suhteen ole ollut. Ei minun mielestä! Mutta oman mielipiteen esille tuomiseen muutamat valtuutetut kyllä voisivat pikkusen panostaa. Voi kait sitä muutoinkin puhujapönttöön mennä kuin että muutosesityksiä ehdottaa/kannattaa.
--
Salon kaupunginvaltuusto
valtuustokaudella 1.6.2017-31.5.2021
Puheenjohtajisto
Puheenjohtaja Juhani Nummentalo (KOK) 0400 329 215
1. varapuheenjohtaja Leena Ahonen-Ojala (SDP) 044 588 8925
2. varapuheenjohtaja Ilkka Uusitalo (KESK) -
3. varapuheenjohtaja Heikki Tamminen (PS) 044 301 9791
Kaikki valtuutetut aakkosjärjestyksessä
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@salo.fi lo. poikkeuksia, joista on ilmoitettu alla olevien tietojen yhteydessä.
Taitaa olla hyväkin asia, että otan talteen = kopioin Salon Seudun Sanomissa olleita juttuja, sillä vuosien takaisia ei enää noin vaan löydä. Tässä yksi esimerkki: blogini löytyy, mutta toimittaja Käiväräisen kolumniin johtava linkki ei enää toimi. Otsakkeena hänellä oli"Sopeutetaan hivuttamalla". Minä kuittasin blogin (marraskuussa 2014) loppuun: "Olisi tuossa otsakkeena voinut lukea näinkin: Sopeudutaan kiduttamalla!"
En tiedä, millä fiiliksellä tätä uutista tässä alla pitäisi tulkita, sillä omanlaista sopeutusohjelmaa se tämäkin on. Virkamiesjohto ei vaadi, eikä se patista, mutta se esittää, että pari päiväkotia lakkautettaisiin. Asemakadun päiväkotilaiset saavat siirtyä Ollikkalaan ja Pahkavuoren pikkuiset Mesikämmeneen. Sitten on vielä kolmas: Torikadun päiväkotia uhkaa muutoksen tuulet vuonna 2021. Perusteet ovat vanhoja tuttuja. Näitten kanssa sitä on ennenkin lopetustoimiin ryhdytty: sisäilmaongelmat ja tilojen huono kunto.
Voi olla, mutta voi olla, että ei olekaan.
Edellisen kaupunginjohtajan kaudelta minulta on tallessa loppuraportti/yhteenvetoa päiväkotiverkkoselityksen kiinteistökatselmuksiin 2013. Siinä todetaan, että
Kaikkiaan 37 kohdetta käytiin teknisesti arvoiden läpi. Suoritettujen katselmusten tulokset voidaan jakaa kolmeen eri koriin:
1. Päiväkodit, jotka eivät lähivuosina tarvitse juurikaan toimenpiteitä,
2. Päiväkodit, joissa vuosikorjausluonteisia korjaustarpeita ja
3. Päiväkodit, joihin tarvetta investointiluoteisiin korjauksiin, sekä suuntaa antavat karkeat kustannusarviot niihin.
--
Asemakadun ja Torikadun päiväkodit ovat vuonna 2013 olleet luokassa yksi. Ihan samassa on ollut Mesikämmenen paikka: "eivät lähivuosina tarvitse juurikaan toimenpiteitä"
Pahkavuoren päiväkoti on ollut luokassa kaksi, eli odotettavissa vain vuosikorjausluonteisia korjaustarpeita. Tarve on jopa mainittu: "lattiapinnat vaihdon tarpeessa"!
--
Toimittaja Käiväräinen kirjoitti vuonna 2014 tällaista: "Sille ei mahda mitään, että kaupunkilaisen uskoa tulevaan jatkuva säästöjen kierre syö kuin rotta juustoa. En lainkaan ihmettele, että Salo sijoittui tuoreessa kyselyssä Suomen suosituimpien asuinkuntien listalla kolmanneksi viimeiseksi."
Nyt on vuosi 2019. Päättäjille lyödään edelleen eteen ehdotuksia, joissa usko tulevaan roikkuu kuin löyhässä hirressä.
Kaupungin asukasluvun kehitys käännetään positiiviseksi luomalla tulevaisuuden kaupungin laadukas, älykäs ja kestävän kehityksen mukainen asumisympäristö yleiskaavallisen ohjelman, keskustan osayleiskaavan ja muiden maankäyttösuunnitelmien mukaisesti. Uusien asuinalueiden kehittämisessä mietitään kansallisen profiilin parantamista mahdollisissa yhteistyöhankkeissa, joita voidaan toteuttaa strategiakauden päättyessä. Saavutettavuuden parantuminen esimerkiksi Tunnin juna -hankkeen myötä mahdollistaa entistä paremmin Salon kehittämistä tulevaisuuden asuinympäristönä kehittyvän Lounais-Suomen sekä kansallisen metropolialueen välisenä porttina.
Vetovoimasta tohkataan, mutta ei se paljon auta, jos ei samalla kerrota, missä meillä on pitovoimaa! Tänne muuttoa aikovat, esim. lapsiperheet tarkistavat aivan varmasti ensin sen, missä sijaitsevat koulut ja päiväkodit. Jos on pienikin epävarmuus tulevasta (oston kohteena oleva talo/koti ja lasten tarpeet eivät pitkän päälle kohtaa), niin ohi Salon sellaiset perheet ajavat. Kiitävät kuin tunnin juna!
Salon virkamiesjohto esittää suuria muutoksia keskusta-alueen päiväkoteihin. Syynä on lapsimäärän lasku, kaupungin tiukka taloustilanne ja Ollikkalaan rakennettava uusi päiväkoti, joka tuo lisää hoitopaikkoja.
Esityksen mukaan Asemakadun päiväkodin huonokuntoisista tiloista luovutaan ensi elokuun alusta alkaen. Päiväkodin toiminta työntekijöineen siirretään Ollikkalan päiväkotiin.
Pahkavuoren päiväkodin toiminta siirrettäisiin elokuussa Mesikämmenen päiväkotiin, jossa on tyhjiä ryhmätiloja. Pahkavuoren nykyisestä päiväkodista luovuttaisiin. Lasten vuorohoito keskitetään esityksen mukaan Mesikämmenen päiväkotiin.
Torikadun päiväkodin ympärivuorokautinen toiminta yhdistettäisiin Mesikämmenen päiväkotiin elokuussa 2021. Torikadun päiväkodin tiloihin siirrettäisiin Mesikämmenestä lapsia, jotka eivät tarvitse vuorohoitoa.
Kaupungin tiedotteen mukaan Torikadun ja Mesikämmenen päiväkodeissa selvitetään sisäilmaan liittyviä haasteita, jotka saattavat vaikuttaa vielä järjestelyihin.
Opetuslautakunta käsittelee esitystä keskusta-alueen päiväkotien järjestelyistä 12. marraskuuta. Lasten huoltajille järjestetään yhteinen tiedotustilaisuus muutoksista ensi maanantaina 4. marraskuuta kaupungintalolla.
Salon kaupunki laskee saavansa 34 miljoonan euron laskennallisen myyntivoiton siirtäessään Liikelaitos Salon Veden toiminnan osakeyhtiölle ensi vuonna. Se nostaisi kaupungin taloudellisen tuloksen parikymmentä miljoonaa euroa plussalle 2020.
Vesihuollon yhtiöittäminen on mukana kaupunginjohtaja Lauri Innan talousarvioesityksessä, joka julkaistiin perjantaina.
Salon taloutta vesihuollon yhtiöittäminen ei pelasta. Lauri Innan mukaan kaupungilla on edelleen 10-14 miljoonan euron tasapainotustarve, ja sitä koskevia rakenteellisia ratkaisuja on tarkoitus tehdä talven aikana.
Käytännössä säästöjä haetaan esimerkiksi kouluverkosta. Esityksiä on luvassa kouluja, päiväkoteja ja nuorisotiloja koskevasta oppimisympäristöselvityksestä, joka julkistetaan joulukuussa.
VoiVoi. Laskee saavansa. Eiköhän olis pare, kun tuossa lukisi, jotta laskee allensa!!
Kertapisi lämmittää hetken, mutta ei auta pitkän päälle, ei, vaikka olisi kestovaippa jalkojen välissä! Enkä tykkää, kun kaupunkilaisille ja päättäjille asia esitetään etukäteen em. tyylillä. Annetaan ymmärtää, että tämä on just hyvä. Ei ole! Ei minun mielestäni!
Minä jätän kuvat pois, mutta muutoin kopioin tähän esille koko jutun, jotta muualla asuvat Ystäväni ja lukijani saavat edes jonkinlaisen kuvan, mitä täällä meinataan tehdä!
Salon suurimmalla rakennustyömaalla, Lounavoima Oy:n jätevoimalassa Korvenmäen jätekeskuksessa, käy kirkkaana syyspäivänä kova kuhina.
Neljäsataa metriä pitkällä tontilla seisoo useita erilaisia nostureita. Korkein niistä syöttää teräspalkkeja rakennuksen sisuksiin, jossa saksalaisen Steinmüller Babcock Environment GmbH:n asentajat kasaavat runkoa arinakattilalle.
Toinen suuri nosturi siirtää rekan lavalta elementtejä rakennukselle, johon tulee savukaasujen käsittelylaitteisto.
Pienempien nostureiden koreissa keikkuu työmiehiä eri työvaiheissaan. Kaikkiaan työmaalla on nyt seitsemisenkymmentä rakentajaa.
Tontin toisella puolella tehdään vielä maanrakennustöitä. Vierailukeskuksen perustustyöt ovat käynnissä.
Muutaman sadan metrin päässä, Metsäjaanun teollisuusalueen puolella, erottuu kaivanto, johon lasketaan keskustan suuntaan johtavaa kaukolämmön runkolinjaa.
– Työt on vaiheistettu niin, että edellisen vaiheen pitäisi ehtiä aina seuraavan alta pois. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Työmaa on pysynyt aikataulussa ja kustannusarviossa, kokonaisuutta näpeissään pitävä projektipäällikkö Janne Huovinen Lounavoimasta kertoo.
Jätevoimalan mitat alkavat tarkentua sitä mukaa, kun rakennus saavuttaa harjakorkeutensa.
Bunkkerirakennus on jo noussut harjaansa, ja sen katto yltää noin 35 metrin korkeuteen.
Myös 22 metriä korkea turbiinisali on jo harjassaan. Sen katossa on suuri aukko, jonka kautta sähköä tuottava turbiini- ja generaattoriyksikkö lasketaan paikoilleen ensi kesänä. Yksikön alle rakennetaan 150–200 tonnia painava betonipöytä, joka lepää jousien varassa.
Jätevoimalan korkein kohta, kahdeksankerroksinen porrastorni, yltää 38 metrin korkeuteen. Kattilahallin katto nousee valmistuessaan vielä pari metriä sitä korkeammalle.
Valmiissa jätevoimalassa korkein kohta on piippu. Se nousee 70 metrin korkeuteen.
Työmaan pääurakoitsijan Fira Oy:n rakennustöiden edetessä jätevoimalassa alkavat myös laiteasennukset.
Saksalainen kattilatoimittaja Steinmüller Babcock Environment GmbH aloitti oman urakkansa lokakuun alussa. Yrityksellä on nyt työmaalla 25 asentajaa, ja Saksasta on tulossa lähiaikoina kymmenkunta lisää.
Steinmüller rakentaa parhaillaan kattilan teräsrunkoa. Kattilan tulipesän seiniä hitsataan suuriksi lohkoiksi työmaan kentällä teltoissa säältä suojattuna.
Tulipesän osat nostetaan paikoilleen nosturilla, ja asennus jatkuu rakennuksen sisällä. Lopuksi kattilahalli katetaan.
– Katto pitäisi saada kiinni tammikuussa. Kattilan ja laitteiden asennukset jatkuvat sisätiloissa, ja laitoksen käyttöönottoon päästään ensi syksynä, Janne Huovinen suunnittelee.
Kahmaritoimittaja Konecranes Finland Oy aloittaa oman urakkansa ensi viikolla. Kahmari on suuri siltanosturi, joka nostaa poltettavaa jätettä bunkkerista syöttösuppiloon, joka vie jätettä edelleen arinalle.
Jäteautot kippaavat kuormansa bunkkeriin neljän lastausaukon kautta. Purkupaikalle rakennetaan työmaan edetessä vielä 28 metriä pitkä vastaanottohalli suurine ovineen, joten autojen purku tapahtuu kokonaan sisätiloissa.
Jätevoimalan rakennustyömaan vahvuus kasvaa Janne Huovisen mukaan asteittain työn edetessä. Vuodenvaihteessa työmaalla tekee töitä jo arviolta sata miestä. Laiteasennusten edetessä asentajien määrä kasvaa, ja ensi kesän lopulla työmaalla pitäisi olla enimmillään 200–300 miestä töissä.
– Enimmillään väkeä on ensi kesän jälkeen. Silloin tehdään yhtä aikaa viimeisiä laiteasennuksia ja kojeistuksia, kaapelointia ja aloitetaan laitoksen käyttöönottoa. Loppusyksystä siirrytään koekäyttövaiheeseen, hän kertoo.
Ensimmäiset jätekuormat voimalaan on tarkoitus tuoda ensi vuoden marraskuussa. Laitosta koekäytetään talven aikana, ja se tuottaa lämpöä Salon kaukolämpöverkostoon tammikuusta 2021 alkaen.
Jätevoimalan rakentaminen maksaa 112 miljoonaa euroa.
Kaukolämpölinja etenee Metsäjaanussa
Lounavoiman jätevoimala tuottaa valmistuttuaan sähköä valtakunnanverkkoon ja lämpöä Salon kaukolämpöverkostoon.
Lämmön siirtämiseksi Korvenmäestä on rakennettava 6,5 kilometriä pitkä kaukolämmön runkolinja Salon keskustaan. Samaan kaivantoon asennetaan laitoksen tarvitsemat vesi- ja viemärijohdot sekä sähkökaapeli.
Rakennustyö aloitettiin jätevoimalan päästä, jotta kaukolämpölinjat saatiin nopeasti pois voimalatyömaan tieltä. Nyt runkolinjaa on rakennettu jo useiden satojen metrien matkalle, ja työmaa etenee Metsäjaanun teollisuusalueella kohti keskustaa.
– Valmista kaukolämpölinjaa lämmitetään pienellä kattilalla, koska kaukolämpölinja peitetään lämpimänä. Jos se asennettaisiin kylmänä, linja laajenisi myöhemmin lämmityksen takia ja voisi nousta jopa maan pinnalle, projektipäällikkö Janne Huovinen kertoo.
Lähiaikoina, mahdollisesti jo ensi viikolla kaukolämpölinjaa aletaan rakentaa Karjaskylänkadulta kohti Korvenmäkeä. Tuolloin työmaa saattaa aiheuttaa alueella liikennejärjestelyitä.
Keväällä 2020 urakka jatkuu kohti Salon keskustaa ja torin kulmaa, jossa uusi runkolinja yhtyy nykyiseen kaukolämpöverkkoon.
– Tavoitteena on, että pääsisimme sieltä pois ennen kesätorien alkua, Janne Huovinen sanoo.
Kaukolämmön runkolinjan urakoi turkulainen Kuntec Oy.
--
Että tuollaista on meillä menossa, tulossa. Onhan tässä ihmettelemistä. Yhden kommentinkin on juttu saanut. Muurlalainen ilmoittaa olevansa, en sentäs minä.
Mielenkiintoinen kommentti!
Muurlalainen
Tuohan on kärkihanke ainakin kustannuksiltaan. Eikös kaupunki ottanut lainaa ja pankkiirina lainasi sen eteenpäin jätteenpolttolaitokselle. Toivotaan parasta sillä summa on suuri. Lisäksi Kaukolämpö maksaa siirtoputket kuusi miljoonaa. On siinä Kaukolämmön vuotuisella liikevaihdolla ja miinustuotolla maksamista. Kustannukset varmaan peitetään porttimaksuilla ja sähköstä saatavilla taksoilla. Kaukolämmön liikevaihto oli 2018 12.473.830 euroa ja tilikauden tappio 330.339,37. Tarvitaan taikuri että noilla määrillä maksetaan miljoonavelat.
Vaarana on, että tarkoituksella vaikeaa uudistusta viivyttelevä EU:n neuvosto ei saa ikinä aikaiseksi siirtojen lopettamispäätöstä.
Miapetra Kumpula-Natri uskoo, että töitä asian eteen kannattaa edelleen tehdä, mutta hivuttamalla.
”Puheenjohtajamaana Suomi voi nostaa asian käsittelyyn. Mutta olen ymmärtänyt kun tunnusteluja on käyty, ettei tilanne ole vielä kypsä.”
Suomi ei uskalla painostaa muita maita kelloasiassa, koska suuret jäsenmaat saattaisivat suuttua siitä että ajamme omaa etuamme.
”Jos asia otetaan väkisin asialistalle liian aikaisin, merkittävät maat saattavat ottaa negatiivisen kannan ja todeta, että tällaista ei tarvita”, Kumpula-Natri pohtii.
--
Minulle on ihan sama, olisiko meillä kesä- tai talviaika, kunhan lopetettaisiin kellojen eestaa veivaaminen! Kyllä Suomi nynnerö maa EU:n neuvoston edessä on!!
Maaliskuussa siirsin kellon viisareita eteenpäin, ensi yönä veivaan niitä taaksepäin. Enpä tiedä muuta sanoa (vaik mieli tekis) kuin, että kesää kohti.
Tapio Äyräväinen nostaa tänään Salon Seudun Sanomissa tätä mieltä -palstalla esille vanhustenhoitoa. Hän kertoo myös tästä kaupungin nettisivustoilta löytyvästä tiedotteesta:
Haluaisitko osallistua Salon vanhuspalveluiden asiakasraatiin?
Salon vanhuspalveluille ollaan kokoamassa asiakasraatia, joka kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa. Raatiin haetaan vanhuspalveluiden asiakkaita, omaisia ja ikääntyneitä, jotka ovat kiinnostuneita asiakasraadin toiminnasta. Lisäksi mukana on Salon kaupungin vanhuspalveluiden ammattilaisia. Asiakasraadin tarkoituksena on tuoda esiin asiakkaiden näkemyksiä vanhuspalveluiden järjestämisestä, toteuttamisesta ja osallisuudesta. Asiakasraadin kautta on myös mahdollista tuoda kehittämisajatuksia palveluihin.
Infotilaisuus asiakasraadista järjestetään Salon kaupungintalolla valtuustosali Tammessa (Tehdaskatu 2, Salo) tiistaina 12.11.2019 klo 14-16. Osallistuminen infotilaisuuteen ei sido vielä mihinkään, joten tervetuloa kuulemaan lisää asiakasraadista kaikki asiasta kiinnostuneet! Tilaisuudessa on kahvitarjoilu, jonka vuoksi pyydämme ilmoittautumisia 8.11. mennessä.
Ilmoituksen huomasin minäkin, kun se ilmestyi. Vähän jäin ihmettelemään, että mikä, mikä, mikä se tämmönen juttu on, onhan meillä jo Vanhusneuvosto!Minun mielestäni sen porukan, jos jonkun nyt ainakin pitää/pitäisi olla kaiken aikaa valppaana ja seurata vanhustemme puolesta kaupungin toimintoja ja palveluja. Neuvostolaiset seuraavat mm. eri lautakuntien esityslistoja olisko niissä jotain, johon pitäisi vanhusten puolesta tässä kaupungissa tarrata, ottaa kantaa, antaa lausuntoa tm. Viimeisin pöytäkirja löytyy tämän linkin takaa.
Toivottavasti tämä tuleva raati ei ole mikään "mainos", jolla halutaan vaan näyttää muulle maalle, että kyllä meillä vanhusten asiat hienosti hoidetaan. Toivottavasti raadin ajatuksia (jos he esim. parannusehdotuksia esiin nostavat) kuullaan, mutta ennenkaikkea kuunnellaan ja jotain toteutetaankin.
Nooh, se on sit näytön paikka. Saattaa kyllä tulla päällekkäisyyttä Vanhusneuvoston toiminnan kanssa. Mutta onnea toivotan. Aika näyttää, mitä raati aikaiseksi saa.
Olisin voinut otsakkeeksi laittaa ”Kirkkonummelaista vanhustenhoitoa”, mutta en laita, sillä samoja tilanteita on koettu ja koetaan muuallakin. Se, mikä minua tässä uutisessa harmittaa, vähän kiukuttaakin, on se, että taas vaan selitellään. Ja kinataankin. ”Emme jätä koskaan ihmisiä pulaan” -lauseita ei toiminnasta vastaavien virkamiesten kannattaisi suustaan päästää, jos ja kun tämäntapaista kuin mitä Kirkkonummella nyt tapahtunut on.
Emme jätä pulaan. Emme koskaan. No nyt on kuitenkin jätetty! Ja kun on jätetty, niin tapahtuneesta pitäisi olla enemmän kuin pahoillaan, mutta saman tien miettiä keinoja, miten toimia, ettei tällaiset toistu. Kirkkonummen kotihoidon tilanteesta todetaan, että siellä painitaan samojen valtakunnallisten ongelmien kanssa kuin muuallakin. Vakituisesta työvoimasta on pulaa. Selitys se tuokin. Hallituskin selittelee, on sitä mieltä, että kun hoitajia vaan saadaan lisää, niin jo paranee vanhustenhoito. Hoitajamitoituksen nosto on hallituksen mielestä sitä jotain. Sitten kuitenkin parutaan, että ei sellaiseen ole rahaa.
Miten olisi, jos tarpeita miettisi maalaisjärjellä?
Ei kaikkien vanhusten hoitoon osallistuvien hoitaja -koulutuksen saaneita tarvitse olla. Ei minun mielestäni. Hoitajan työpariksi sopii ihan hyvin hoitoapulainen. Jonkun sortin henkilöstömitoitusta tarvitaan kotihoitoonkin, mutta siellä voisivat työskennellä kodinhoitajat ja kotiavustajat. Heitähän ei enää ole. Moni kysyy, jotta miksei?
En tiedä, mitä ylimmille vanhustyötä tekeville, siis pomovirkamiehille ja hoitoon pääsystä päättäville SAS -ryhmäläisille pitäisi tehdä, mutta ehkä vähintään kuukauden työtinki vakituisen työntekijän työparina avaisi silmiä ja selkeyttäisi sitä kuvaa, mitä vanhustyö sekä laitoksissa että kotihoidossa tänä päivänä ihan oikeasti on. Olen tämän tyyppistä varmaan joskus aikoja sitten myös hallituksessa istuville tyrkyttänyt. Jospa siinä sivussa, kun vanhusten live -elämää näkee, esim. kotihoidosta hoivakotiin pääsyn kriteeritkin saisivat uutta linjausta ja ehkä se selkeyttäisi myös sitä, millaista koulutuspohjaa työntekijöille missäkin vanhustyön kohteessa tarvitaan ja mikä on se lukumäärä, joka riittää, ts. on sopiva päivän tehtävistä suoriutumiseen. Että hoitoa tarvitseva vanhus voi hyvin. Sehän se pääasia!
KIRKKONUMMELAINEN yrittäjä Minna Granqvist kertoo, että hänen 84-vuotiaan isoäitinsä hoidosta muodostui ”väsytystaistelu”, joka päättyi kuolemaan.
Granqvist yritti kertomansa mukaan varmistaa huonokuntoiselle isoäidilleen riittävää hoitoa kunnallisten hoivapalveluiden, kuntoutuksen, sairaanhoidon ja kunnan palveluasumisen kautta kahden vuoden ajan siinä onnistumatta.
Tänä aikana Granqvist kertoo käyneensä toistuvia keskusteluja lisähoidon tarpeesta lääkärien, hoitajien ja kunnan virkamiesten kanssa tuloksetta. Saman ajanjakson aikana vanhus oli useita kertoja sairaalahoidossa akuuttien sairaskohtausten ja tapaturmien takia. Tilapäisesti hoitoa lisättiin, mutta se nopeasti aina myös karsittiin.
Granqvist jatkoi paperisotaa, ja lopulta kirjeitse saapuneessa päätöksessä todettiin, että asiasta on keskusteltu ”SAS-ryhmän” kokouksessa, ja ettei tilanteessa ”katsottu olevan lain tarkoittamaa erityistä syytä hoivapaikalle tehostetun palveluasumisen yksikössä tai laitoshoidossa”. HS on nähnyt kyseisen päätösasiakirjan.
Samana päivänä kun viimeinen päätös tehtiin, monisairas isoäiti kuoli Suursuon sairaalassa Helsingissä.
Isoäidin kuolinpäivä oli 19. syyskuuta.
GRANQVISTIN mukaan isoäidillä ei ollut edellytyksiä asua kotonaan yksin. Isoäiti muun muassa kaatuili kotonaan, ei pystynyt tekemään itselleen ruokaa, ei aina nousemaan sängystä eikä käymään vessassa. Yhden maaliskuisen kaatumisen yhteydessä isoäidiltä murtui reisiluun kaula.
Välillä Granqvistin mukaan isoäiti joutui odottamaan resurssipulassa taistelevia kotihoitajia tuntien ajan vaipat täynnä sängyssään. Isoäiti oli kotonaan siinä tilassa, että esimerkiksi hänen ravinnonsaantiaan olisi pitänyt tarkkailla aktiivisesti. Tätä kotihoitajat eivät Granqvistin mukaan ehtineet tehdä.
”Kotihoito oli järkyttävää”, Granqvist sanoo.
Granqvist ei kuitenkaan halua syyttää yksittäisiä hoitajia tai virkamiehiä. Vika on hänen mukaansa syvemmällä yhteiskunnassa.
KIRKKONUMMEN ikäihmisten hyvinvointipalveluiden tulosalueen johtaja Gun-Lis Wollsten kertoo HS:lle, että jokaisen vanhuksen kohdalla suoritetaan kokonaisharkintaa, jonka perusteella päätöksiä ympärivuorokautisesta hoivasta tehdään. Myös vanhuksen oma tahto painaa ratkaisuja tehdessä.
”Emme jätä koskaan ihmisiä pulaan”, Wollsten sanoo.
Kun Wollstenille kuvailee Granqvistin kertomaa tarinaa, hän korostaa, että päätöksiin vaikuttaa moni seikka. Kaikki faktat pitää tietää, jotta voi tehdä johtopäätöksiä. Palveluntarpeeseen vaikuttaa asumisolosuhteet, toimintakyky ja terveydentila.
Granqvistin isoäidillä oli lääkärintodistus, jossa todettiin, ettei tämä pystynyt hoitamaan omia asioitaan monisairauden ja 1,5 vuoden aikana heikentyneen toimintakyvyn takia. HS on nähnyt lääkärintodistuksen.
”Vähän ihmeelliseltä kuulostaa”, Wollsten toteaa. Wollstenin mukaan kertomus kuulostaa siltä, että sellaisenaan se täyttäisi ympärivuorokautisen hoivan kriteerit.
Kirkkonummen kotihoidon tilanteesta Wollsten toteaa, että Kirkkonummella painitaan samojen valtakunnallisten ongelmien kanssa kuin muuallakin. Vakituisesta työvoimasta on pulaa, ja tilalle on jouduttu palkkaamaan vuokratyövoimaa.
”Se on sanottava, että usein vakinainen työvoima on tasalaatuisempaa kuin vuokratyövoima.”
KOSKA Granqvist ei pystynyt itse käymään jatkuvasti auttamassa isoäitiään eikä kunnallista hoitopaikkaa myönnetty, oli päädyttävä muihin ratkaisuihin. Pitkään jatkunut epätietoisuus kuormitti Granqvistin perhettä ”jumalattomasti”.
Granqvist ja isoäiti päättivät myydä isoäidin kodin, ja hankkia näillä rahoilla yksityisen hoitopaikan Helsingin Pakilan Folkhälsanista. Isoäiti ehti olla hoitokodissa yhden kuukauden ja kaksi viikkoa, ennen kuin joutui sairaalaan ja kuoli.
”Se oli ihana paikka, vaikka hän ei siellä kauan ehtinytkään olla.”
Asunnon myyntiprosessi ei kuitenkaan ehtinyt loppuun asti, kun isoäiti oli jo kuollut.
GRANQVIST kertoo puhuvansa asiasta avoimesti sen vuoksi, että vanhustenhoidon tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavammin.
”Pelottaa, surettaa ja suututtaa. Mitä Suomessa oikeasti tapahtuu?” Granqvist sanoo.
Granqvistin mukaan ihmiset ja päättäjät eivät ymmmärrä sitä tilannetta, joka suomalaisessa kotihoidossa ja vanhustenhoidossa vallitsee. Resursseja ei ole riittävästi, eikä hoidon taso yllä aina inhimilliselle tasolle.
”Kaikki me olemme joissain vaiheessa siinä tilanteessa, että olemme vanhoja. En ymmärrä, miksei ihmisiä kiinnosta.”
Granqvist sanoo, että hänen isoäitinsä oli monella tapaa onnellisessa tilanteessa. Isoäidillä oli koti, joka pystyttiin laittamaan myyntiin ja läheisiä, jotka auttoivat byrokratian ja arjen pyörittämisessä.
Monilla muilla Suomen vanhuksilla tilanne ei ole yhtä onnekas.
Hallitus laittaa vanhusten hoitajamitoituksen voimaan asteittain: Ensi vuoden budjetissa rahaa varattuna vain viisi miljoonaa euroa
Pöytäkirjaan merkittiin, että jäsen Jerina Wallius saapui kokoukseen tämän asian käsittelyn aikana klo 17.30.
Kaupunkikehityslautakunta hyväksyi yksimielisesti talousarvioehdotuksen seuraavin muutoksin: Liikennepalvelujen palvelujen ostoista vähennetään 500 000 €, ilta- ja viikonloppuvuorojen hankinta, määrärahaksi jää 220 000 €.
Investointisuunnitelma
• 9422 Helenansilta siirretään vuoteen 2024
• 9424 Vuohensaarentie siirretään 2024
• 9423 Lumenkaatopaikka siirretään vuoteen 2024
Jos kaupunginjohtaja on eri mieltä tai kaupunginhallitus, niin ne esitykset tulevat sit valtuustolle. Ei siinä sen kummallisempaa. Valtuusto viimeisen sanan sanoo.
Helenansilta. Rolla -kämppäni (se, johon muutan, kun en enää maalla pärjää) on Kivan vieressä. Mitään siltaa "tois pual jokke" en kuitenkaan siinä kohtaa kaipaa, en, en, vaikka siitä sitten muutamalla potkaisulla pääsisinkin rollaattorilla joen toiselle puolelle. Kyllä nykyiset sillat riittävät!
Ja Vuohensaarentie. Sinne en muuta kaipaa kuin että siitä pidetään vähintään samalla tavalla hyvää huolta kuin esim. tätä tietä (yksityistie), jonka varrella asun. Tienhoitoon meiltä maksut kerätään, mutta eivät ne suurensuuret ole. Tie on ympäri vuoden paremmassa kunnossa kuin esim. läheinen Kistolantie, joka on yleinen tie. Vuohensaarentien kuopat ja krotitkin on hoidettavissa. Mun mielestä santanen tie Vuohensaareen on toistaiseksi ihan ok. Tärkeämpiä korjaustarpeita/rahareikiä löytyy varmaan muualta, vaikkapa entisistä alueen kunnista, nykyisistä Salon kaupunginosista.
Lumenkaatopaikasta en mitään erityistä sano. Jos ei nykytilanne laitonta ole, niin anti olla niinkuin ollut on.
Suomeen on perustettu uusi yhdistys, joka on tarkoitettu nykyisille ja entisille kaupunginjohtajille.
Mayors International Association in Finland ry:n (MIAF) perustajajäseniin ja hallitukseen kuuluvat Salon entinen kaupunginjohtaja Antti Rantakokko ja nykyinen johtaja Lauri Inna . Rantakokko toimii puheenjohtajana ja Inna on varapuheenjohtaja.
Mukana ovat myös kaupunginjohtajat Jukka Moilanen Ulvilasta, Kimmo Jarva Lappeenrannasta, Jari Heiniluoma Parkanosta, Jari Kesäniemi Forssasta, Atso Vainio Uudestakaupungista, Tero Nissinen Kemistä ja Johanna Luukkonen Laitilasta.
MIAF-yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa ”edistää suomalaisten ja ulkomaalaisten kaupunkien, alueiden, kaupunkien teknologiapuistojen sekä yhteisöjen kulttuuria, koulutusta, yritysyhteistyötä ja toimintaa, matkailua sekä kaupallisia suhteita.”
”Tavoitteena on tuoda kansainvälistä näkökulmaa ja sen tuomia mahdollisuuksia suomalaisille kaupungeille sekä verkostoitua eri kaupunkien ja toimijoiden kanssa, kansainvälisen toiminnan edistämiseksi sekä kumppanuuden turvaamiseksi”, sanotaan yhdistyksen Facebook-sivulla.
Yhdistyksen jäsenyys maksaa virassa oleville kaupunginjohtajille 700 euroa vuodelta ja entisille kaupunginjohtajille 300 euroa.
Lauri Inna on tehnyt viranhaltijapäätöksen, jonka mukaan Salo liittyy Mayors International Association in Finland ry:n jäseneksi. 700 euron jäsenmaksu maksetaan kaupunginhallituksen varoista.
Onko Salon nykyisessä taloustilanteessa hyvää harkintaa, että yhdistyksen jäsenyys maksetaan kaupungin varoista?
– Toivoisin, ettei tätä katsottaisi ollenkaan tämän kautta. Hyöty verkostosta on huomattavasti suurempi kuin maksu, ja muut kaupungit menevät tähän mukaan ihan samalla logiikalla, Inna korostaa.
Hänen mukaansa keskikokoisille seutukaupungeille on selvää hyötyä omasta verkostosta. Salon kannalta kiinnostavaa on, että mukana on akkuklusterin kannaltakin kiinnostavia kaupunkeja.
– Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) on nostanut seutukaupunkien roolia elinkeinoelämässä. Tässä on kyse myös Salolle tärkeän koulutusviennin edistämisestä. Antti [Rantakokko] on aktiivisena henkilönä mukana monissa verkostoissa, ja näen tämän hänen kädenojennuksenaan vanhalle kaupungilleen, Inna perustelee.
Lauri Inna huomauttaa, että hän on aktiivisesti mukana myös Salon säästötalkoissa. Kaupunginjohtaja on perunut loppuvuodeksi suunniteltuja matkojaan, ja hän pitää esimerkiksi viikon talkoovapaita.
– Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämä raha on omilla toimillani säästetty jo moninkertaisesti.
Marjatta Halkilahti (kd.) esitti, ettei hallintosäännön muutosta hyväksytä.
Salon kaupunginvaltuustossa ihmeteltiin maanantaina hallintosäännön muutosta, jolla tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajien määrä pudotettiin kahdesta yhteen
Kyllä tiistaiaamulla meinas aamukaffee mennä väärään kurkkuun, kun Salon Seudun Sanomia availin ja omaan kuvaani törmäsin. Kuvaaja on ollut kytiksellä, kun olen puhujapöntöstä poistunut. Naamani on ihan plätteläs. Mutta nou hätä. Jos joku nyt ajattelee, että meikämammalle annetaan ilmaista mainosta - seuraavista kuntavaaleistakin kun jo tohkakaan - niin omalta osaltani voin todeta, että minä en niissä enää ehdokkaana keiku.
Ikää minulla on vaikka kahdelle jakais. Voi olla, että pää ehkä vielä jotain kuntapolitiikan osalta kestäisikin, mutta mun perskinkut ja polvet sanovat ei. Kävely on ok, mutta istumisesta seisomaan siirtyminen on välillä ollut aika tuskaista.
Helpotusta ja apua olen sentäs hakenut ja saanut. Kortisonipiikkejäkin. Eilen viimeks olin parituntisen kalevalaisen jäsenkorjaajan käsittelyssä. Se oli toinen kerta. Jos kysyt, jotta mikä on kokemus, auttaako mitään, niin voin sanoa, että juu, kyllä auttaa. Suosittelen. Ja kyllä minulta jäsenkorjaajan yhteystiedot saa.
Tiistaina 8.10.2019 istui kaupunkikehityslautakunta, mutta siellä ollaan "turvassa". Ei näy toimittajia, eikä valokuvaajia, eikä lautakunnan jäsenten sanomisia videoida. Joskus kyl tulee olo, että voisis olla hyvä, jos vaikka videoitaisiinkin. Ja myös muita lautakuntia. Siitä olisi se hyöty, että äänestäjät näkisivät, onko omalla suosikilla omia ajatuksia, onko sanomista, mietteitä esityslistan asioihin vai hyväksyykö purematta niellen kaiken sen, mitä virkamiehet ovat esitelleet. Ennen vaaleja monella, todella monella on vaikka mitä mielipiteitä kaupungin asioista, mutta kun vaalit on ohi, niin aika moni luottamushenkilö istuu vaan jakkarallaan, eikä suutansa avaa.
Tarttis varmaan saada uusi lomaviikko, jotta voisi toipua edellisen lomailun jälkeisestä kotiinpaluusta, paluusta arkeen. Koko ajan on ollut jotain ja ehdin jo saada muutamalta ystävältä (jotka tiesivät, että kotoa pois olen ollut) ihmettelyn, että vieläkö olen reissun päällä, kun tänne kotosivuille ei ole mitään juttua ilmestynyt!
No nyt ilmestyi. Tyrkyllä on kuviakin. On wc ja yhdet siivouskärryt sekä "salolainen tuuliviiri".
Wc on kaupungista nimeltä Kruja ja sellainen city löytyy maasta nimeltä Albania. Tuon wc -kuvan esille nostaminen ei tarkoita sitä, että kaikki albanialaiset wc:t olisivat tuollaisia, eivät todellakaan. Kyllä tuo oli ainut, jonka minä näin ja jota käytinkin, mutta kun tuollaisia ei enää ihmeemmin näe, niin pakkohan se on tähän historiatiedoksi ylös nostaa, vähän niinkuin muistiin kirjata. Siistikin se oli. Todella siisti. Niissä tavallisissa vessoissa, esim. ruokapaikkojen, niissä kyl olisi ollut toivomisen varaa.
Toivomisen varaa taitaa olla myös maan jätehuollossa. Suomen keväiset tienvarret eivät ole roskien osalta sinne päinkään sitä, mitä on tienvarsinäkymät Albaniassa. Osa roskista peittyy, uppoaa varmaan kesän aikana ruohon ja luonnonkasvien sekaan, mutta eivät nekään nyt kaikkia muovipulloja sun muuta vastaavaa pysty loputtomiin sisäänsä vetämään/kätkemään. No, se on albanialaisten murhe se, jos he sen itse miksikään murheeksi näkevät, huomaavat tai kokevat. Minä jätän moisen muistoksi vain. Kyllä siellä siivottiinkin. Tämän kärryn bongasin yhden kerran ihan ruokapöytämme vierestä. Jossain katukuppilassa istuttiin.
Melkoiseksi muistoksi jää mieliin myös maahanmeno. Kun olimme 21.9.2019 lentokoneesta laskeutuneet (Salon Matkatoimiston matka), niin puhelimeen ilmestyi "tervetuloa maahan" viesti. Mitä siinä nyt muuta kuin semmonen pienenpieni infon poikanen vain: täällä on tapahtunut maanjäristys, nou hätä. Yöllä tuli jälkijäristys ja siihen minäkin heräsin. Sänky tärisi ihan kuin olisi vieri vieressä pikkukuoppia täynnä olevalla tiellä autoa ajanut. Hetken se täristely kesti, mutta sitten jatkoin unia. Seuraavanakin yönä oli kuulemma täristellyt, mutta minua ei semmoinen tutina enää herätellyt.
Yks oikein, oikein komea ukkosmyräkkäkin oli ja kun se oli ohi, niin suunnistimme syömään. Tuli uus ukkonen ja ravintelista, jossa olimme, meni sähköt. Sekin ilmeisesti suht koht normaalia, sillä alta aikayksikön pöytiin ilmestyi kynttilät. Hyvin taas pärjättiin.
Yhtenä ehtoona naapurihotellissa joku piti juhlia tai mitä lie, mutta hienon ilotulituksen joku järjesti. Alun paukaukset kyl pelästyttivät. Että jokos taas sitä maanjäristystä pukkaa!
Mitäpä muuta? Albaniaan on mieleni tehnyt jo kauan. Edellinen visiitti oli päivän mittainen vuonna 2014. Kuvakin löytyy. Ei siellä elämä sellaista ole, mihin me esim. täällä Suomessa olemme tottuneet, ei sellaistakaan, mitä on, jos on käynyt Kroatiassa tai Montenegrossa. Mutta eteenpäin albanialaisetkin menevät ja toivon mukaan turismi tuo heille rahaa.
Teitä nyt ainakin pitäisi uusia. Ne ovat sen verran kehnossa kunnossa, että mielitekoni päästä päivän visiitille Makedoniaan ja Kosovoon tyssäsivät saman tien. Autoja ei tarvinnut moittia, päinvastoin, mutta bussikyyti olisi kestänyt kauemmin kuin lentoaika, siis pelkästään meno, ja kun jo muutoinkin parin tunnin yhtäperäinen istuminen on meikäläiselle tällä hetkellä todella, todella rankkaa, niin nuo reissut jäävät odottamaan aikaa tulevaa, aikaa parempaa.
Matkailu avartaa. Sen tässä nyt ainakin taas kerran todeta voi. Viimeistään kotiin palatessa tajuaa, että Suomi on hyvä maa. On todella. Vuodenajoista syksy on minulle se, joka välillä vähän takkuaa, mutta kyllä tämä tästä taas: vain 82 päivää ja sitten on joulu!
