Hyvää uutta vuotta! Ja kiitos menneestä!

Tässä sitä taas ollaan. Upouudessa tammikuussa. Vanha vuosi tuli, oli ja meni. Hupsheijaa: noin vaan ja johonkin. Olo on kuin olisi pikajunan kyydissä istunut.

Eilen illalla kyl kuulin seliselin siihen ( Halikon kaupunginosassa olin) miksvarten tällä iällä se vuosi kuluu niin nopsaan. Ennen kun ehti, siis nuorempana, päivän aikana tehdä ja touhuta vaikka mitä. Ennen sitä kerkes töihin ja takasin, herätti kakarat aamulla, vei hoitoon, haki pois ja nukutti ehtoolla, kävi kaupassa, laitto ruoat, pesi pyykit, silitti, ompeli ja paikkas, hoiti huushollin sisällä ja pihallekin ehti. 24 tuntia oli ihan riittävä. Miksei nyt? No se seliseli oli ja on se ( kuulemma), että nuoren aivot ottavat enemmän vastaan. Tämmöset vanhat aivot tökkivät. Vaikka kuin kuvittelis olevansa aikaansaava, joka paikkaan ehtivä, joka minuutin oikein käyttävä, niin ei. Se vaan takkuaa. Tunti voi mennä, etkä ole päässyt tästä tohon. Et ole saanut mitään aikaseks.

Oiskohan tossa perää?

Pittääpä seurata!

Menolippu tähän vuoteen on taas kerran käteemme tökätty ja junan kyytiin on hypätty, tahdoit tai et. Paluulippua ei ole, joten se on menoa nyt.

Toivotan mielettömän hyvää kyytiä sekä Sinulle että minulle! Perillä olemme ennen ennenkuin huomaammekaan!