diagnoosi

Maanantai 3.1.2011 klo 23.40


Nonnih!

Nyt tuli se diagnoosikin! Tähän mitä edellisessä blogissani manasin. Kun mittään ei kerkee vaik kuin touhuais.

Se on ITTVH.

Tämä tieto tuli ystävättäreltäni. Kiitos Riitta!

 

Vähän aikaa sitten havaittiin, että minua nuorena vaivannut ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postin eteisen pöydällä.

Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsukortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi merkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossani työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan cokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta merkkejä etsiessäni en kaataisi cokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että cokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.

Lasken cokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen koko aamun etsinyt.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua, kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalle, kunhan vain kastelen ensin kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: Autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin cokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkistan sähköpostini.

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA!!

Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä vielä tulee, ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA

AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA

ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini