Istuin eilen ehtoopäivällä salolaisessa autoliikkeessä. Parikymmentä minuuttia. Odotin, että autoni sai pikapikahuollon. Pientä huoltoa sai asiakaskin, tarjolla oli kaffeeta ja pöydällä mielenkiintoisia lehtiä.

Otin kaffeen ja aloin pöydällä olevaa luettavakasaa plaraamaan. Kauppalehti veti pisimmän korren.

Ja mitäpä löysin? Löysin  yhden ihan upouuden sanan. Vai oletkos montaa kertaa elämässäsi kuullut tämmöisestä  kuin “terhentäytyi”. Taipuu vissiin näin: minä terhentäydyn, sinä terhentäydyt jne. En tiedä, mutta luulen.

No mutta sana liittyi tähän juttuun: Kauppalehden kolumnisti kertoi Björn Wahlroosin isästä Bror Whalroosista, hänen tavastaan tehdä töitään, siitä miten hänen työpäivänsä eteni. 

Isä Whalroos heräsi (kuulemma) aina varhain ja teki päivän työt jo ennen yhdeksää. Päivänsä mies (kuulemma) aloitti keskioluella. Sen jälkeen oli (kuulemma) konjakin vuoro. Jos iltapäivällä oli kokouksia, niin ne Whalroos veti  ihan niin kuin kuuluikin, vaikka olisi ollut “punssissakin” (tuo on täkäläinen murresana ja käytetään silloin, kun ihminen on pikkusen huppelissa, siis juovuksissa).

Isä Whalroos osasi, kun oli tarvis, terhentäytyä! 

Siinä sitä olisi oppimista meille muillekin.

 
..

Jospa minäkin terhentäytyisin, tässä ja nyt. Jospa menisin laittamaan itselleni jotain aamupalaa ennen ennen kuin tulee lounasaika. Ja voisin mää tietysti pukeutuakin..

..

"Jaa, et mikä siin autos oli? Ei mittä ihmeellist. Halusin vaa tarkista ku erellisel päiväl kotti tulles chec -valo vilkkus punasel muutama sekunni aja ja mää peljästysi iha kauhjast paljo. Mut se oliki iha joku häiriönpoikane vaa. Moottoris. Eikä se minuu tiel olis jättäny. Nii se huoltomies minuu valisti.."