kiukuttelevi kivemurussi

Teneriffalla kurvaisin. Yöpymispaikkoja oli kaksi. Ensimmäisen olin saanut itse valita ja päättää, mutta kahden yön osalta minulla ei pahemmin ollut valinnanvaraa. Sinne oli mentävä, mihin ambulanssi yhtenä ehtoona vei. Sairaala se oli.  

Huoneesta ei ollut valittamista, ei sängystä (minä tuon olen myllännyt), ei hoidosta, ei ruoasta, ei niin mistään. Minä muuten nyt vaan vähän valitan, että olo on edelleen, vaikka jo kotoSuomessa olen, kuin mankelin läpi olis vedetty. Sillai ihan littanana!

Reissannut olen paljon. En ole pahemmin miettinyt, että mitäs sit, jos sattuu jotain. En koskaan. En edes niillä reissuilla, joihin olen lähtenyt yksin. Koskaan en ole ollut kipeänä, enkä muista, että edes missään maha- tmvast. taudissa olisin ollut.

No mikäkö nyt sitten iski? 

Kivet! Kivet munuaisissa. Ei mitään etukäteisoireita tai enteitä tästäkään. Ykskaks semmoset vaan rupesivat kiukuttelemaan (mistä lienevät tulleet) ja kipu viilsi ja repi oikeasta kyljestä niin, että synnytyskivutkin, kun niitä muisteli, tuntuivat tämän repimisen osalta ihan miedolta tapahtumalta.

Hotelliin tullut lääkäri oli salkkunsa kanssa semmosen vanhanajan KyläTohtorin näköinen tyyppi, eikä häneltä montaa sekunttia mennyt, kun hän jo tunnisti minulle diagnoosin. Sitten puhelin korvaan ja tulkkipalvelu ja seliselit ja puhelin lääkärin korvaan ja seliselit ja sit tulkki jo infos, että näitä kiviä se tohtori nyt epäilee. Saisin piikin peppuun ja kipu hellittäisi tunnin sisällä. Ellei hellitä, niin sitten sairaalaan. 

Eihän se hellittänyt. Ambulanssi vei ensiapuun. Alta aikayksikön olin röntgenissä, otettiin pissanäyte, sit tuli jo tippaletkukin ja siirto osastolle. 

Ensimmäinen yö meni miten meni. Aineet olivat letkussa niin vahvat, että minulle oli se ja sama, vaikka taivasalla olisin nukkunut.

Aamulla ultraääniin ja takaisin huoneeseen. Siinä vaiheessa, kun sain eteeni aamupalan, ajattelin, että no hyvä, eipä tässä mitään leikkausta ainakaan edessä ole, ja kyllä "tauti" sitä sitten oli, mitä ensimmäinen lääkäri sen oli epäillyt olevan.

Jos oikein ymmärsin, niin kiviä oli kaksi. Isoja ne eivät olleet. Toinen taisi tulla heti ensimmäisessä rytäkässä pois ja toinen muruina pikku hiljaa.

Rohdot ovat mahtavat. Kahdeksan tunnin välein.

Kyllä tämä tästä taas..