Piukat Paikat

Ei taida kovin montaa ihmistä olla, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa törmännyt elokuvaan nimeltä Piukat Paikat. Ja jos ei ole koko elokuvaa nähnyt niin ihan varmasti on nähnyt pikkusen pätkän, pienenpienen viuhahduksen Marilyn Monroesta. Marilynhan tuossa elokuvassa esiintyi, näytteli, lutkutti salaa taskumatista, lauloi ja rakastui miljonääriin, joka ei sit ollutkaan aito sellainen. Ja onhan siinä elokuvassa toinenkin romanssin tapainen, tämä “kukaan ei ole täydellinen” pariskunta.

Nyt meillä on ihan omat Piukat Paikat Salo -cityssä. Kivassa oli tuon musikaalin ensi-ilta eilen illalla.

Piukat oli paikat katsomossakin. En tiedä oliko loppuunmyyty, mutta täyttä näytti ainakin alakerrassa olevan. Ja jos oli salolaista julkkiskasvoa näkösällä niin olipa ripaus pääkaupunkisuunnastakin. Oli ainakin Jorma Uotinen ja Aira Samulin. Jorma tuli varmaan Helenan takia ja Aira taisi tulla ihan vaan seuraksi. En tiedä. En kehdannut mennä kysymään. Uotiseen minulla oli aika suora näköyhteys paria penkkiriviä ylempänä ja kun miestä välillä sivusuunnasta vilkaisin niin tuntui siltä, että taisi mies ihan tykätä näkemästään.

Taisi tykätä koko muukin sakki. Ainakin jos mittasi ja laski taputusten määrää.

Mut mitään pikkusievää ei sen sijaan ollut Joonas Suomisessa eikä Esa Nummelassa eikä Marja Ruokosessa eikä Urpo Heinosessa. Jessus mitä latausta. Kaikilta. Ja täysillä.

Joonas Suominen. Hänen suorituksensa ei ollut mitään miehestä naiseksi, naisesta mieheksi roolitusta eikä perinteistä näyttelemistäkään. Kyllä se oli täydellistä rooliin sisälle sukeltamista. Heittäytymistä. Kaikki ilmeet ja eleet olivat semmosta säpinää, että huhheijaa vaan. Pisteitä, pisteitä. Niitä nyt tuli Joonakselle ja paljon.

Sitten tämä toinen miehinen nainen, tämä Esa Nummela. Hyvin oli hänkin roolinsa sisäistänyt. Ehkä häntä pikkusen jännitti nuo Helena -Sugar Kanen kanssa puuhastelut. Lauluosuuksissa mies on loistava. Pisteitä, pisteitä.

Ja Ruokosen Marja orkesterinjohtajana. Takuuvarmaa esitystä. Tiukkuutta tahtipuikoissa ja takamuksen pyörittämisessä. Pisteitä, pisteitä.

Sitten oli vielä yks tyyppi, tämä miljonääri, joka Joonakseen, tähän Daphneen rakastui. Urpo Heinonen on vapautunut, hän osaa laulaa ja hän osaa tanssiakin, joten taas on pisteitten paikka. Heinosessa on jotain vekkulimaista.

Ja voi sitä loppua. Siinä oli oivallusta. Se oli vallan hieno! Titanicin kannelta me sen kuulimme: Kukaan ei ole täydellinen! Sniff!

Teatteri Provinssin Piukat Paikat on näyttävä ja mukaansa tempaava esitys. Ja onhan tuo ennenkin sanottu, kerrottu plus hehkutettu. Se, että Arto Nieminen osaa muutakin kuin kirjoittaa. Olipahan taas kerran näkemisen ja kokemisen arvoinen ehtoo! Joten: pisteitä, pisteitä ja pisteitä. 　

 ..

http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/piukat-paikat/