tietsikan ääressä

Kiitos ny vaa taas kaikil! Kiitos näille sivuilleni kurkkaamisesta!  Kyllä se iloisesti yllättää, kun kuulee keitä kaikkia täällä käy. Ja se vast kivaa on, kun kuulee, että joku semmonenkin on ja seuraa mun juttuja, joka ei minua edes henkilökohtaisesti tunne.  

Ystävät kysyvät, aika useinkin, että miten minä tähän kirjoittamiseen kerkeen. Miten minulla riittää aikaa? Jos tietsikan ääreen istahtaa niin kyllä sen ääressä ajan saa kulumaan. Sen tietää se, joka tätä on kokeillut.  Mutta muutakin elämää on ja tarttis olla.

Juu. Kirjoittaminen vaatii tietyn inspiraation, mielentilan, aiheen, asian, ihan mitä vaan. Se tulee jostain tai sitten ei. On joku päivä kun ei sytytä, huvita ei niin sit mikään ja sit on taas päiviä kun aiheita, kirjoittamisen aiheita pulppuaa niin, ettei perässä meinaa pysyä..

Tänäpä mul on semmonen päivä, että ei sytytä. Ei edes huvita. Tämmöstä päivää en tietsikan ääressä kuluta:

On niin paljo hiano sää et ei ol tosika!

Nyt ylös, ulos ja hiihtolenkille! Se on moronen! Hauskaa päivää teitil, jotka sisäl istutte. Sniff!