Suurenevat kunnat – voimistuvat kylät

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kirjoittelussa tapaa jatkuvasti näkemyksiä, joiden mukaan kasvava kunta on samalla voimistuva ja kyliään tyhjentävä. Eikö palvelu- ja kuntarakenteen muutosten tarkoitus ollutkin turvata palveluja eikä lisätä eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta?

Kieltämättä liitoskuntien kokemukset tutkimustenkin mukaan ovat surulliset: kun liitossopimuksen suoma lyhyt karenssiaika on ohi, alkaa palveluiden keskittäminen. Tosin yksityisellä ja osuustoimintapuolella nämä temput on tehty jo ajat sitten. Koko ja tehokkuus eivät ole sama asia.

Vain muutos on pysyvää ja joskus keskittämiselle on perusteitakin. Mutta miksi kunnat näyttävät olevan niin avuttomia väestö- ja aluevastuunkantajia?

Miksi ei pelkistysten ja supistusten rinnalle luoda prosesseja, jotka estäisivät yliampumisen keskittämisaskareissa ja lisäisivät vastuunkantajia?

Aluevaikuttamista ja jonkinlaista kylien ja kansalaisten äänen kuuntelemista on yritetty järjestää vain 13 liitoskunnassa, vaikka näitä alueita on syntynyt viime vuosina 32. Salo kuuluu niihin, joissa on edes yritetty. Samalla se kuuluu kuntiin, joissa on edelleen paljon tekemistä, jotta kunnan sisäinen koheesio ja tasa-arvoinen kehittämistyö pystytään turvaamaan.

n n

Pulma ei tietenkään ole yksinomaan kunnan. Ratkaisuihin tarvitaan aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja tahtovia ja päteviä paikallistoimijoita. Silti on aihetta kysyä, hoidetaanko 19 liitoskunnassa kansalaisten yhteiset asiat harventuneilla luottamushenkilöillä ja lisääntyvillä virkamiehillä? Epäillä sopii.

Syytä on myös ihmetellä, miksi 13 kunnan aluevaikuttaminen on järjestetty kirjavin tavoin – tosin yhdenmukaisen ryhdikkäästi: rahattomasti ja vallattomasti. Niin demokratia, odotettavissa olevat tulokset, välttämätön sitoutuminen kuin kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu edellyttävät huomattavasti nyt käytössä olevia menettelyjä kypsempiä ja vaativampia työmuotoja.

Kansalaisjärjestöille ja yhdistyksille sekä yksittäisille kansalaisille tämä merkitsee riman kohottamista. Vaikuttamista ja valtaa ei voi pelkästään vaatia, vaan on toimittava vaatimusten mukaisesti, on perehdyttävä asioihin ja otettava vastuuta. Suomalainen kylätoiminta on jo jonkin aikaa ollut tällä tiellä, joskin tavoitetason nostossa katto ei ole vielä lähelläkään.

Kunnollisen ja tuloksekkaan vuoropuhelun aikaansaaminen kunnan ja kylien välille edellyttää molemmilta osapuolilta melkoista poisoppimista vanhoista asenteista ja luuloista.

n n

Kaventunut edustuksellinen demokratia tarvitsee rinnalleen vahvistuvat suoran demokratian työmuodot, eikä suora demokratia ei ole vain vaatimista tai kuultavana olemista. Se on henkilökohtaista työtä ja yksityistä rahaa.

Suurenevat kunnat, jotka ovat köyhiä tai rikkaita aivan muista syistä kuin kokonsa vuoksi, tarvitsevat toimivan kombinaation vastuullisista luottamushenkilöistä, pätevistä virkamiehistä, aktiivisista kansalaistoimijoista sekä kuntalaisten asiantuntemuksen käytöstä julkisella ja yksityisellä rahalla marinoituna. Silloin moni kuntalainen kiintyy asuinpaikkaansa huomatessaan vaikuttavansa. Luottamushenkilö puolestaan saa nykyistä enemmän asialistoille myönteisiä asioita.

Eikö aluevaikuttamista, suoraa demokra-
tiaa, kylien kuulemista ja kehitystyötä ja yhdistysten ja kunnan tasa-arvoista yhteispeliä kannattaisi kehittää? Vastaus on selvä: kyllä.

n Kirjoittaja on Suomen Kylätoimintayhdistys Syty ry:n puheenjohtaja.

• Eero Uusitalo
Julkaistu 1.6 2010 05:56:29

..

.. "tarvitsevat toimivan kombinaation vastuullisista luottamushenkilöistä, pätevistä virkamiehistä, aktiivisista kansalaistoimijoista sekä kuntalaisten asiantuntemuksen käytöstä julkisella ja yksityisellä rahalla marinoituna"..