istuin

Perjantai 24.2.2012 klo 22.57


Se oli sit siinä: Raid ja mustempi lammas tai pitäiskö sanoa Raid ja Nygrenin "tilinteko"! 

Noudatin Teatteri Provinssin kutsua ( nimikkotuolinäytös) ja suunnistin ehtoolla teatteriin. Kappaleesta tiesin sen verran, että mikään rakkauslirkutus se ei olisi. Tiesin, että ennemminkin tappamista. Senkin tiesin, että Raid - romaaneja on jo vino pino, mutta ei niitä minun kirjahyllyssäni ole eikä tule.

Minulla on ystäviä, jotka suorastaan ahmivat rikos-murha-tappo -dekkareita, mutta mun juttu se semmoinen ei ole. En seuraa sellaisia telkkaristakaan. Länkkäreitä saatan joskus katsoa, sellaisia oikeinoikein vanhoja jenkkien juttuja, ne mielellään jonkun ystävän seurassa. Ei se nyt niin kauhian kivaa ole yksin asuvana ruveta jännityksiä katsomaan tai lukemaan.

Mitäs mää sit tykkäsin ehtoosta ja tarjotusta esityksestä?

Kyllä siinä ainakin ammuttiin. Ihan tarpeeksi. Ja joka kerta pelästyin. Mutta oli siinä sitä sanomaakin. Puhuttelevahan se on. Kahden miehen matkan tekoa, toinen viimeisellään.

Ossi Ahlapuro on roolissaan vakuuttava ja aidon oloinen siihen mitä hänen pitää esittää, eikä hassumpi ole Aape Lehtinenkään.

Kotiin ajaessa mietin, mikä siinä esityksessä oli, joka jäi vaivaamaan tai mitä siitä puuttui, mitä oli se jokin, jota olisin kaivannut. Semmoiseen lopputulokseen tulin, että olishan se meno saanut olla pikkusen ripeämpää. Lähinnä näiden pääosan esittäjien osuus. Se oli jotenkin viivyttelevää, mutta voi olla, että se on sitä tarkoituksella, jotta katsojakin pysähtyisi miettimään mitä kaikkea ihmisenkakaran pääkopassa voi liikkuakaan, jos ja kun tietää kohta kuolevansa. En tiedä. Kyllä esitys sen verran puhutteli, että se vielä huomennakin ajatuksiini ja mieleeni nousee. Hyvä niin. Ei siis mitään kertakäyttökamaa! 

Säpinää ja hauskojakin hetkiä esityksessä oli. Ei koko ajan kuolemaa tai tappamista. EiEi.  Omanlaisensa "Putous" -sakki oli mm. vanhainkodista karanneen näköinen veteraanien kuntoutusjoukko hörhelöine ohjaajineen. Ihan ok tyyppejä, Marko Lindholm, Henry Jalava ja Pauliina Salonius.

Vanhat konkarit Arto Nieminen, Joonas Suominen ja Ola Leinonen osaavat hommansa vaikka unissaan!

Mitäs tässä enempiä. Istuin istuimellani. Riviltä 5, paikalta 85 kiitos. Kiitos esityksestä! Ihan tyytyväinen olen!

..

Melkein unohtus: Videotykin käyttö, kuvat, välillä live -kuvat, se oli vallan hieno juttu! 

 

http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/raid-ja-mustempi-lammas/


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini