pare olo

Viides viidettä 2012.

Puut poikki ja pinoon.

Äitini istuttamat koivut ovat vuodesta toiseen saaneet armon pysyä paikoillaan tuvan etupihalla, mutta tänään se armo loppus. Aamulla klo 10.00 tulivat noutajat. Onneks tulivat. Lahovikaa oli vähän kaikissa.

Ehtoopäivä menikin sit sujuvasti risuja kerätessä. Kannot saavat kyytiä huomenna tai joku muu päivä, mutta pois nekin nappastaan.

Nyt on pare olo. Ei tartte pelätä minä päivänä joku koivuista retkahtaa ja jos, niin minkä rakennuksen katolle. Toinen hyvä on, että ei tartte enää kärsiä silmäluomien turpoamisesta. Koivun siitepöly alkoi ainakin mun kohdalla olla semmosta töhnää, että huhhuh, ei kiitos, ei väliks, ei enää!