vika kerta

Viimeks blogini aihe oli eka kerta, nyt vika. Sopii otsakkeeksi enemmän kuin hyvin.

Kävin viimeisenä mahdollisena esityspäivänä katsomassa Salon Näyttämön teatterintekijöitten musiikkinäytelmää Vihoviimeinen musikaali. Sain jo ensi-iltaan kutsun, mutta en silloin päässyt, en kerennyt, enkä meinannut keretä minään muunakaan päivänä menneen joulukuun aikana. Onneksi oli näytöksiä vielä vuoden 2013 puolelle. 

Vihoviimeinen musikaali oli kipaleen nimi.

Ei hassumpi, kun pääs juoneen kiinni. Ja erityisesti ohjaajan, Tapio Väntsi, panoksesta pidin.   

Jonna Breilinistä tykkäsin, osaa myös laulaa.
Aki-Matti Kallio laulaa niin omapäisesti ja niin omalla tyylillä, että oksat pois. Olisi hän voinut enemmänkin laulaa loirottaa. Nuoren miehen reipas meno, kyllä tämä-tästä-hyvin-menee -tyyli kantoi läpi koko esityksen. 

Näyttelijät pulpahtelivat sutjakkaasti roolihahmosta toiseen ja jossain kohtaa mieleen nousi viime vuotinen telkkariohjelma Putous ( tämän vuoden Putouksia en ole vielä katsonutkaan). Mieleenjääviä pulpahtajia edellä mainittujen lisäksi olivat Liisi Lukkarinen ja Eeva Kyrönlahti. Mielettömän työn, tarkoitan työmäärää, oli koko sakki tehnyt. Kiitos vaan esityksestä.

Minul oli mukava lauantaiehtoo ja kun vielä jäin kaupunkiin yöksi, ilman tietsikkaa, niin olo sunnuntaina oli kuin olisin ollut jossain kauempana ja kauemminkin reissun päällä.

..

Ole mää hiihtänytki. Iha joka päivä siit ku alotin! Enkä ol kaatunu!