mitä, mis ja millon?

Jos kävit, niin tiedät mistä tämä kuva on: http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/1747277

Jos et käynyt, niin kerron, että Avoimet kylät -tapahtumasta 26.4.2014. 

Minä kurvaisin Hajalassa 

Hajalassa Avoimet ovet ja tapahtumia Vanha Turuntie 738-1326. Opetus, harrastukset, maaseutu ja elävä historia saman tien varrella 11 eri kohteessa: lammastila, koulu, kirppis, Hajalan Sähkö, Kerhola, Asema, Leikkipaikka, Myllytyry, vuohia, hevosia, sisustustöitä, museo. Ohjelmaa klo 10-15: Hajala.fi >>>

Kuva on Hajalan koululta.

2.4.2014 rakas salkkarimme = Salon Seudun Sanomat, infosi näin http://www.sss.fi/uutiset/613974.html = Salo aikoo lakkauttaa Hiiden, Rekijoen ja Hajalan koulut,  mutta kun meillä nuo uutiset tässä cityssä ovat vähän sitä sun tätä, lue "tänäpän tätä ja huomen tota", niin uusin info on päivätty 24.4.2014 ja kulkee näin http://www.sss.fi/uutiset/622084.html = Kaupunginjohtaja lakkauttaisi Hiiden ja Rekijoen koulut, ts. Hajala ei ollutkaan enää ongelma.

Muuttuukohan se vielä? Vielä ennen toukokuun valtuuston kokousta?

Nooh, ihan sama. Minä olen koulukuviot päässäni kelannut jo aikoja sitten. Eivätkä ne muuksi muutu.

http://www.marjattahalkilahti.fi/blogi/2014/03/28/1638

http://www.marjattahalkilahti.fi/blogi/2014/04/02/1647

http://www.marjattahalkilahti.fi/blogi/2014/03/29/1640

.. 

Palaanpa tuohon koulun kuvaan, siis hajalalaisten.

Voisi se minunkin seinältäni olla.

Tai Sinun.

Suvesta syksyyn, syksystä talveen, talvesta kevääseen jne. Etenemme kuukaudesta ja päivästä toiseen, mutta yhtään emme tiedä mitä edessämme on. Sairastumiset nyt ainakin pysäyttävät, ne kun tuppaavat tulemaan vastaan ykskaks ja yllättäen.

Viime vuonna meikäläinenkin niin vaan tykkäs, kun ystävien "sairaskertomuksia" kuunteli, että "nou hätä", minulla ei muuta ongelmaa ole kuin vajaaksi heittäytynyt kilpirauhanen ja siitä mokomasta selviää, kun napsii parit pillerit per aamu. Ei ole sokeri- eikä kolesteroli- eikä verenpainemurheita, ei huimaa eikä huippaa, ei niin mitään, vaan kuinkas kävi? Ei pitäisi hehkutella. Ei. Syksy ja talvi toi ongelmia senkun kerkes ja pillereitäkin enemmän kuin kaks/pv.

Torstaina, kun taas kerran kävin vatsani kanssa sairaalassa, niin tähystyksen päätyttyä (joka muuten sattuu, vaikka ei niin pahasti, eikä kestä niin pitkään kuin esim. joskus aikonas synnyttäminen) lääkäri palautti minut maan pinnalle: "Teillä oli viittä vaille syöpä!" Juu. Niinpäs oli. Selvisin siitä.

Nyt opettelen elämään. Opettelen, vaikka välillä vähän vatsanahkaa kiristää, vihlaiseekin niin pirusti ja nipistää. Olen vissiin liian hätäinen. Tämä paraneminen nyt vaan kestää aikansa. Kuulemma. Seuraava tähystyskin on vasta kolmen vuoden kuluttua (olisipa sama lääkäri). TYKsiin mun kyl tarttee mennä taas jo kesäkuussa. Syyskuullekin on yksi aika. "Ne o taas niit toissi jutui ne. Mite se hianost menikä? Elämä on.. tai jottain sin päi. 

Nyy en vähä aikka selit sairastamisistan yhtikäs mittä!

Hyvää sunnuntait. Olla kiltiste jos muisteta!" 

..

"Unhottus: Semmose olen päättäny, et jatkos, nii kaua ku jala kantta ja pää on jossa tolkus, nii kaua meikämimmi matkusta. Sin sun tän, äkkilähröiki harrastaen. Emmää Tallina keikastaka etukätte tiennny ku sen verra et sano saa."