en ol unhottanu

En ole unohtanut.

Tässä on nyt vaan ollut kaikennäköistä. Hässäkkää, jos suoraan sanoo!

Tiskikonekin hajosi. Kyllä se vähän oireili ja kiukutteli jo viikolla, mutta sunnuntaina, just silloin kun mulle oli parikymmentä ihmistä syömään tulossa, silloin se pisti päälle lopullisen stopin. Vaan eikös se niin mene, että just tuollaisissa tilanteissa häiriöt ja takapakit eteen vast pöllähtävätkin..

Niin. Että "käsipyykkiä" tuli astioitten kanssa harrastettua. Kone (vuoden vanha AEG) korjattiin tiistaina (kiitos nopeasti palvelevan ja osaavan huollon), joten jouluna ei tarvitse enää käsiä hoitaa, eikä astioita tiskialtaassa liotella!

Mutta se Pölhölä. Millaista siellä sit oli? Ei pölhömpää, mutta kyllä nyt on todettava, että ei ollut Arto Niemistä (kirjoittaja, ohjaaja) parhaimmillaan. Se on vaan mun mielipide! Esitys oli "vähä semmone kilti olone", vaikka kirosanoja kyllä oli enemmän kuin tarpeeks.

Esiintyjät osasivat tehtävänsä. Jos kouluarvosanoja annan, niin Esa Nummela saa kympin, samoin Anniina Jokinen, Marja Ruokonen ja Mika Vainio ysit. Muille sitten kasipuolta per näyttelijä.

Orkesteri saa 10 plus. Välillä tuntui siltä, että se oli "ku lentto lährös". Hyvä meininki! Todella.

Jos jotain kaipasin, niin ehkä se oli tanssi, siis edes jotain pientä sinne tänne tekstien ja laulujen lomaan. Sidokseksi. Jotain oli: hauska ja toimiva kohellus oli se, kun kolme miestä esitti pienten joutsenten tanssin. "Ei huano!"

Jos nyt oikein muistan, niin Niemisen pikkujoulurevyy (tekstin ja kaiken keksiminen) on ensi vuonna rippikouluiässä! Se on kova juttu! Näinä aikoina!