tänäpä ei mittä mut eile senki erest

Niin. Kun tänään tuskin tapahtuu meikäläiselle yhtään mitään erityistä tai erikoista, niin kerronpa eilisestä. Että tulisi edes vähän tätä facebookmaistakin infottamista, ettei ainvaa Salo -cityä, sen asioista jahnaamista!

Jos ihan alusta saakka kerron, tätä eilistä, niin ihan ensteks (aamukahvin jälkeen) mää suunnistin pihalle. Vettä kyl sataa tihkutteli taivaan täydeltä, semmosta tasaista tihkua, mutta hyvä niin. Tarkoitukseni oli kylvää kukkasensiemeniä sinne tänne. Joka kevät mää niitä onnistuneesti eri paikkoihin sirottelen ja vaikka kuinka olen päättänyt, että paskaruohoihin en ennen puutu, en ennenkuin kukkaset on kunnolla näkyvissä, niin kuiteski olen myrkkyruiskulla ison osan niistä tappanut jo ennen juhannusta. Kui sillai? No kun ei malta olla! Tälle kesällekään ei muuta voi kuin toivoa parasta, toivoa, että edes muutama kehäkukkanen hengissä selviäisi.

Kun siemenet oli siroteltu, niin totesin olevani kuin vaatteet päällä suihkun alle jäänyt. Olin litimärkä. Lämmin suihku helpotti ja pyykkikone imaisi ulkohaalarit.

Sitten naama ja tukka johonkin kuntoon ja auton nokka kohti Salon Seudun Sanomia. Kirsti Kirjonen, em. firman toimitusjohtaja jää eläkkeelle ja sen merkeissä minäkin kaffeelle päätin piipahtaa. Lehtitalossa oli avoimet ovet. Kirstin olen tuntenut kauan. Todella kauan. Ja on meitin tyttäretkin samanikäisiä, yhtaikaa koulua käyneet. Likatkin on jo vaik kui vanhoi! Tai nuorii! Kirstiä kun katsoo, niin on pakko todeta, että ei hän ihan heti miltään vanhuuseläkeläiseltä näytä. Hyvä on, jos rouva bussiin pääsee ilman, että bussikuski ei kysy häneltä henkkareita!

Kirstin kaffeen jälkeen vaihdoin "lennossa" toiset vaatteet päälle ja suunnistin Somero -cityyn ja siellä Esakalliolle eli yhteen cityn tanssilavoista. Siellä oli päivätanssit. Puoli viiteen saakka harrastin "pient liikunta", sitten kotiin. Ja melkoisessa lumiräntäsateessa sitä vaan ajoinkin.

Vähän jälkeen klo 18 istuin taas autoon ja otin suunnaksi Salon lukion. Lukiossa oli 1. ja 2. vuoden musiikkilinjalaisten kuoron ja orkesterin esiintyminen. Voi että oli huikean hieno esitys! Jo pelkästään kuorolaisia olisi kuunnellut vaikka koko ehtoon. Yksittäisistä esityksistä jäivät mieleen Emilia Peikola ja Amanda Nurmi, Petra Lotsari ja Pat Pansomboon (vaihto-oppilas Thaimaasta). Musalinja ykkösen kappale Stay with me oli upea ja Musalinja kakkosen Uptown funk myös.

Voivoi vaan. Lisää tällaista kiitos. Kun kotiin ajoin, niin mitäs sitä muuta mielessä pörräsi kuin tämä ennenkin todettu: nuorissa on tulevaisuus!

Niinkus jo alussa totean, niin tälle päivälleni ei ohjelmassa taida olla mitään erityistä. Sitä kyl ajattelin, että kun nurmikon lumet ovat eilisen tuiskeen jälkeen jo sulaneet, niin voisinhan mää mennä nurmikkoa niittämään. Tai sit mää lähden cityyn!

Ilost vappuu vaan kaikil. Ollaan kiltisti! Jos muistetaan!

..

"Olek mää unhottanu Salo -city SOPEO:n (= uusimman sopeuttamisohjelman)? En ol. Ole kaik paperil monistanu ja kerra läpi lukenu. Jatkan lukemist ja ihmettelemist, mut en tänäpä!"