kiiruks pistä

"Se o sit täsä"

http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/lehtijuttuja/2111553#album_selector

Tuo linkki johtaa tämän päiväiseen Tätä Mieltä -juttuuni Salon Seudun Sanomissa.

Taitaa vaan olla sen verran "pient präntti, et siirrän jutun myös tähän. Otsake on lehden toimituksen käsialaa:

Salon vanhustenhuollosta on paljon kysyttävää 

Mitä mieltä olet vanhustenhoidosta? Tiedätkö millaista se Salossa tällä hetkellä ihan oikeasti on?

Noihin kysymyksiin törmään enemmän kuin usein tavatessani ihmisiä, joilla juuri nyt on menossa se vaihe elämässä, että joko alkaa itse olla avun tarpeessa tai sitten sitä tarvitsee kotona hoidettava lähiomainen. Vielä pahempi tilanne on, jos lähiomainen asuu yksin ja kaukana keskustasta. Kaikki eivät kaupungin keskustaan pysty muuttamaan, eivät välttämättä edes halua.

Mitä vastaan kysymyksiin, mitä osaan vastata? Enpä juuri muuta voi kuin kuunnella. Kuunteleminen täydentyy yleensä ihmisten ihmettelyllä, miksi paikallislehti kertoo nykyään vain somerolaisesta vanhustyöstä, tyyliin ”Tervaskanto luo uskoa parempaan” (SSS 13.3.2016), miksi ei vastaavia juttuja kerrota salolaisten vanhusten hoidosta ja hoitopaikoista, niistä, mitä vielä jäljellä on.

Monta hoitolaitosta on jo alas ajettu milloin mistäkin syystä, mutta aina vain vanhuspalvelut informoi, että Salo on laitoshoitovoittoinen kaupunki. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jo käsittelemässä, valtuustolle tulossa olevassa vuoden 2015 vanhuspalvelujen toimintakertomuksessa todetaan, että laitospaikkojen kattavuus on 4,4 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä, kun sen kuuluisi laatusuosituksen mukaan olla 2-3.

Onhan tuossa ihmettelemistä, mutta miten paikkojen tarvelaskentaan pitäisi suhtautua, jos niitä kuitenkin yksityiselle puolelle ilmestyy, viimeisin Rummunlyöjänkadulle (SSS 15.3.2016). Tuskin yksityinen taho tyhjäkäyntiä varten paikkoja rakentaa.

Kun menee netissä Salon kaupungin sivustoille ja selaa läpi vanhusten hoitoon esitellyt toiminnot ja palvelut, niin meillä on, olen sen ennenkin esille tuonut, ainakin teoriassa kaikki hyvin! Kaupunki ilmoittaa tarjoavansa laadukasta koti- ja ympärivuorokautista hoitoa.

Laadun tunnustushan on saatu, joskaan ei ilmaiseksi. Vuonna 2014 hinta ilman alvia oli 11 109,86 euroa. Viimeisin auditointi on suoritettu lokakuussa 2015 ja sen tuloksena vanhustyön onnistumisiksi on mm. kirjattu, että toiminta on asiakaslähtöistä ja ”laatutyö on vahvasti osana arjen toimintaa”. Viimeisimmän ”mitalin” hintaa en tiedä.

Mennyt vanhuspalvelun vuosi kuitataan toimintakertomuksessa toteamalla, että tavoitteet, jotka käyttösuunnitelmaan asetettiin, on pääosin saavutettu. Kun vielä vanhusneuvostokin esittää (kertomuksen liitteenä), että "iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palveluiden riittävyys ja laatu ovat Salossa hyvällä tasolla”, niin johan tässä uskottava on, että salolainen vanhustenhoito on ihan sitä mitä pitääkin. 

Mutta! Iso mutta: mistä ihmeestä esiin nousevat ne viestit, jotka vihjaavat jotain muuta? Tuskin olen ainut, joka näihin törmää. Sanomiset ovat olleet suurin piirtein samoja kuin mitä silloin tällöin tämän lehden tekstaripalstalta voimme lukea.

Joku on sitä mieltä, että tekstaripalsta, muutamille myös Tätä mieltä, ovat ne osastot lehdestä, jotka pitää ohittaa saman tien, että niitä nyt viimeiseksi pitää lukea saatikka uskoa. Voi olla, mutta kyllä minä ainakin suhtaudun vakavasti yhteen pieneenkin vanhustenhoidosta kertovaan viestiin, hyvään tai huonoon.

Henkilökunta tekee varmaan sen mitä kuuluukin ja mitä määrätty on. Osa työntekijöistä saa myös kiitosta, vaikka heidän tekemisensä ja auttamisensa on melkoista kellon kanssa kilpaa juoksemista.

Kotihoidon asiakkaan hoitokäynnin pituus on noin 19 minuuttia. Niin kerrotaan vanhuspalvelujen toimintakertomuksessa 2015. Kerrotaan myös, että luku on pysynyt lähes samana jo vuosia.

Jos tällainen tavallinen kaupunkilainen, vielä vaipoitta kulkeva, itse päivittäisistä askareistaan selviytyvä tuon 19 minuuttisen suhteuttaa omaan päiväänsä, vaikkapa nyt vaan pelkästään oman itsensä hoitoon, niin ”kyl kiiruks pistäis!” Tutun mainoksen mukaan ”laadusta tinkimättä” tuskin voisi itseään palkita.