paikast toisse

"Paikast toisse, juu. Eilinenki päivä ol menoo eikä mittä meininkii." 

Päivällä kävin Viljo Hurmeen ateljeekodissa. Moneskohan kerta? Enpä ole enää edes laskenut. 

Joka kesä siellä vaan on käytävä, ellei muuten niin fiilistelemässä tunnelmaa, sitä millaista se on ollut, kun pariskunta Hurme siellä aikoinaan asui. Kotihan elää edelleen sitä aikaa. Se on huone huoneelta entisensä ja hyvä niin. 

Eilen oli tarkoitus nähdä Helena Tuuran maalauksia. Itse taiteilijankin tapasin. Lauantaista (Kisko -päivä) viisastuneena päätin, että nyt lähden liikkeelle ajoissa.

Salon Seudun Sanomissa (3.7.2016) on Tuuran töille annettu hyvä otsake: tekijänsä oloisia sielunkuvia. Niitä ne varmaan ovatkin. Ne eivät ole mitään kiiltokuvamaisia hempeitä herkkyyksiä, vaan taiteilija on piirtänyt, maalannut syvälle, syvälle pääkoppaan tunkeutuvia (sinne melkein jysähtäviä) ja ajatuksia herättäviä ihmiskasvoja. Voi vain arvailla mitä kuvattujen päässä liikkuu.

Siitä tykkäsin, että työt esitellään ilman kehyksiä. 

Helenan jälkeen oli ajatus mennä, lähteä Kiskon kirkkoon, mutta eteen ilmestyi pieni esteen poikanen.  Kun se oli selvinnyt ja selvitetty, niin vilkaisin kelloa ja totesin, että Kiskoon ei enää kerkee, mutta jos vaan lipun saa, niin voisin ajaa Paimioon katsomaan millainen on Niskavuoren Heta vuonna 2016. 

Lippu irtos ja yksin kun menin, niin yksi yksinäinen paikka löytyi riviltä kolme ja melkein keskeltä. Facebookiin tuuppasin kuvia teatterialueesta ja muutaman kommentin. Samoin sanoin voin tuota Niskavuori -esitystä tännekin tiivistää:  

Kun olin katsomassa Mooseksen perintöä Vuohensaaressa, niin tykkäsin, että näytelmän ohjaaja Pauliina Salonius räjäytti näyttelijäsakkinsa kanssa koko potin! Että esitys oli ja on hyvä kun mikä. Nyt tuli sitten toinen räjäys. Pauliina on itse näyttelijänä. Ohjaaja Mikko Kouki on "koulannut" osaavasta Pauliinasta Paimion Kesäteatterissa Niskavuoren Hetan. Ja oijoi vaan minkämoisen! Uskomaton suoritus!

Voi tässä muitakin kehua kuin Hetan esittäjää. Akustia näyttelevä Marko Pekkarinen oli hyvä, Hetan lapsia esittävät Laura Flemming ja Milena Pietilä jäivät mieleen. Niin ja siipirikkoa näyttelevä Vilma Koskela. Vallesmannia näyttelevä Pentti Kallio ja rovastia näyttelevä Jari. T. Virtanen olivat myös ihan luonikkaita.

Puvustus oli minun silmissäni kohdallaan ja kyllä siihen niukan niukkaan lavastukseenkin sitten esityksen aikana tottui. Jos on yhdenkin Niskavuori -elokuvan nähnyt, niin oman pään muistitikulta sitä lavastustäydennystä sai.

Hyvä esitys. Kuvia löytyy täältä. 

..

"Tää alkka näköjä mennä vähä semmoseks päiväkirja kirjottamiseks, ku mää tän joka päivä jottan väännän, mut antta mennä ny vaa. Tai no, voin mää välil paussiiki pittä. Mun menemisiän se ei sentäs estä. Ilost tätä viikkoo Ystävät, Lukijat!"