”Terveyskeskuspäivystykseen on neljän tunnin jono. Jäätkö odottamaan?” Pakko oli, sillä en pärjännyt kivun kanssa.
Koska ennenkokemattoman kova päänsärky ei riittänyt sisätautipäivystykseen pääsyyn, kerroin olevani röntgenlääkäri, ja että olin puhunut neurologin kanssa päänsärystäni. Hänen mielestään aivoverenvuoto tulisi poissulkea.
Hoitaja päätti näillä uusilla tiedoilla kirjata minut sisätautien päivystykseen tulosyyllä ”kuume ja päänsärky”.
Siirryin sisätautien päivystykseen. Kukaan hoitajista ei tullut tervehtimään, esittäytymään eikä tarkistamaan tulosyytäni. Kun kysyin lisäpeittoa, nuori hoitaja ojensi sen minulle silmiin katsomatta.
Sermin takana viereisellä sängyllä makasi vanha huonokuntoinen nainen, joka hiljaisella äänellä valitti kylmyyttä, janoa ja pissahätää. Kun tätä oli jatkunut yli 20 minuuttia, ajattelin hänen kohta kastelevan sänkynsä. Menin etsimään hoitajaa. Viereisessä huoneessa istui neljä hoitajaa ringissä. Sanoin, että vanhalla rouvalla on pissahätä, jano ja kylmäkin.
Vanhempi hoitaja ryntäsi pystyyn ja lähes huusi: ”Älä tule meitä tänne ohjeistamaan! Me hoidetaan se rouva! Sen takia siinä on se sermikin. Ja sinun pitäisi olla terveyskeskuspäivystyksen puolella!”
Olin järkyttynyt ja ihmeissäni. Sanoin, että käsittääkseni olen täällä, että aivoverenvuoto poissuljettaisiin. Siitä hoitajat eivät olleet kuulleet mitään. Päädyin Meilahden sairaalaan viruksen aiheuttaman aivokalvontulehduksen hoitoon.
Lääkärinä on pakko ihmetellä kokemaani ja näkemääni potilaiden kohtelua hoitajien taholta. Jos minä perusterveenä keski-ikäisenä lääkärinä tunsin turvattomuutta ja arvottomuutta, mitä tuntee monisairas puolustuskyvytön vanhus?
Missä olivat sinä iltana empatia, inhimillisyys ja ihmisenä ihmiselle oleminen? Toivottavasti vain hetkellisesti kadoksissa.
Riitta Korpisaari
radiologian erikoislääkäri, Helsinki
On niin järkyttävä asia, että työnsin tuosta kirjoituksen Uuden Suomen puheenvuoroonkin!!