tulossa ja menossaMaanantai 6.2.2017 klo 22.08 Näin tässä sitten kävi: http://www.sss.fi/2017/02/salon-kaupunginhallitus-ei-nimea-ehdokastaan-uudeksi-kaupunginjohtajaksi/ Salon kaupunginhallitus ei nimeä ehdokastaan uudeksi kaupunginjohtajaksiTässä siihen varautumista: Kasper, Jesper ja JoonatanPaikallislehtemme kertoo tänään kolmen loppusuoralle valitun kaupunginjohtajaehdokkaan ja salolaisten yrittäjien kohtaamisesta. Olen tänne kertonutkin, että Salon kaupunki on hakenut uutta kaupunginjohtajaa. Nykyinen tirehtööri siirtyy eläkkeelle nyt tulevana kesänä. Loppusuoralle päässeet ehdokkaat ovat Hattulan kunnanjohtaja Lauri Inna, Liedon kunnanjohtaja Esko Poikela ja Raaseporin kaupunginjohtaja Tom Simola. Jotain kepeyttä tähänkin kisaan. Kolmesta miehestä tuli mieleen ikivanha satu. Miten tulikin? Tuli mieleen tarina kolmesta iloisesta rosvosta, siis Kasperista, Jesperistä ja Joonatanista. Lauri, Esko ja Tom eivät mitään rosvoja ole, eivät sinne päinkään, mutta jonkunlaisia rosvoja heidän nyt kuitenkin pitäisi olla. Yhden heistä pitäisi rosvota kaupunginhallituksen jäsenten sydämet huomenna niin, että valtuusto saisi 13.2.2017 eteensä ykstuumaisen ehdotuksen siitä, kuka ehdokkaista on se paras ja pätevä. Tai sopiva! Tai sekä että. Ei ole mikään helppo tehtävä. Minä ainakin varaudun siihen, että valtuuston kokouksessa on edessä äänestysruljanssi. Kyllä minulla jo suosikkikin on, mutta en jää parkumaan, jos hän ei valituksi tulisi, sillä kaikki loppusuoralle päässeet ovat/olisivat tulevaan tehtävään päteviä. Miesten taustat, mm. koulutus, ovat erilaiset, joten se, onko valituksi tuleva tehtäväänsä myös sopiva, se on sitten näytön paikka. Minä ja muut "kardemummalaiset" jäämme odottamaan: https://www.youtube.com/watch?v=cDJoE67Nh2Q Tässä ei tarvitse äänestää: "Karhun näkeminen on aina ihmeellistä"Otsake on lainattu valokuvataiteilija Heikki Willamolta. Tänään avattiin hänen valokuvanäyttelynsä Salon taidemuseossa. Myyttinen matka on näyttelyn nimi ja sitä se kyllä on. Mustavalkoiset kuvat, niiden luo pysähtyminen vie katsojan kuva kuvalta syvälle metsään ja luontoon. Eläimet ja maisemat on kuvattu Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Islannissa. Minä ihastuin Karjalohjalla kuvattuun biisoniin. Eläimen naamassa ja karvaisessa ruhossa roikkui lumihuurua ja ilme oli kuin se olisi halunnut sanoa: etkös ole ennen tämmöstä otusta nähnyt? Vaikka otuksen ilme ystävällinen olikin, niin karkuun olisin juossut ja lujaa, jos livenä moiseen olisin törmännyt. Kuvauksen kohteena olleet karhut olivat myös suosikkejani. Ja hevoset. Tai no, mitäs sitä erottelemaan. Upeita kuvia kaikki. Miksvarten tämä kirjoitus? Tämä on siks, että nyt sain kolmannen syyn, perusteen vietellä Sinua, tämän jutun lukijaa Saloon. Aihe on tämä: Heikki Willamo, Myyttinen matka, Salon taidemuseo Veturitalli 4.2.-7.5.2017. Edelliset viettelykset ovat tässä: Tul meilpäi ja Lusikallinen Suomea -leivos. Visiittiä Salon Veturitalliin ja em. näyttelyyn et taatusti kadu! |
Marjatta Halkilahti