hei, me perustellaan

Sunnuntai 5.3.2017 klo 16.18


Nyt on Salon Seudun Sanomissa niin hyvä ja hauskakin kolumni, että pakko se on tähän esille nostaa:

Perustelun jalo taito

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori Reima Suomi. Tällaista tekstiä pudottelee:

Perustelu kruunaa argumentin. Perustelun jalo taito onkin kehittynyt ilahduttavasti viime aikoina. Heräsin tähän teemaan taas lempiharrastukseni uimisen parissa.
Vuosikymmeniä on ihmisiä opastettu tulemaa uimahallin saunaan ilman uimapukua – vaihtelevin mutta viime aikoina jo mielestäni melko hyvin tuloksin. Kuningasargumentti on nyt löytynyt, kemiallis/lääketieteellinen fakta johon on vaikea sanoa mitään: kuumassa saunassa uimapuvuista altaasta mukaan tarttunut kloori höyrystyy ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia esimerkiksi astmasta kärsiville.
Mitä tähän kukaan voi enää sanoa, miten tämän argumentin voisi jättää hyväksymättä?

Klassinen syy estää montakin rakennushanketta ovat olleet rakkaat liito-oravat. Liito-oravakortin kun vetää pöytään, niin johan loppuvat vasta-argumentit. Mutta osataan sitä toki Amerikoissakin. Olemme nyt saaneet kuulla, että Meksikon ja USA:n rajalle tehtävä muuri haittaisi pahoin perhosten vuosittaisia muuttovaelluksia.
Uskon että tämän argumentin kohdatessaan presidentti Trumpkin taipuu.
Itse kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsia vielä ihan yksinkertaisesti vain vietiin lastentarhaan säilytykseen, mahdollistamaan vanhempien työssäkäynti. Vuosia sitten perustelu kuitenkin ratkaisevasti muuttui: lasten päivähoito ei olekaan säilyttämistä, vaan kyse on varhaiskasvatuksesta, joka on jokaisen lapsen absoluuttinen ja peruuttamaton oikeus.
Johan nousi päivähoidon arvo aivan uudelle tasolle.
Autoilu on aina ollut monen tahon silmätikkuna.  Monenlaisia argumentteja on kehitetty autoilua vastaan. Alussa tietenkin aloitettiin bensankulutuksesta ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kun raakaöljy ei loppunutkaan, tarvittiin uutta argumentointia, ja hiilidioksidi- ja muut päästöt saivat ottaa keskeisen autoilun vastaisen argumentaation paikan. Mutta ei tässä vielä kaikki: nyt uusin argumentti autoilun arkkuun on autojen pyöristä irtoava kumirouhe, joka tukkii pienempien vesivarantojen lisäksi myös meremme. Odotamme vain mielenkiinnolla seuraavaa argumenttia.

Monenlaisia argumentteja on ollut muutakin liikennettä kohtaan. Rautateitä vastaan  olen löytänyt monia argumentteja. Perniön seurakunta vastusti Turku–Helsinki-rautatietä muinoin, koska se häiritsisi kirkonmenoja.
Rautatien alkuaikoina monet lääkärit varoittivat, että rautatien kova vauhti halvaannuttaisi matkustajien kasvot (jotain 40 km/h ja avovaunut).  Turvallisuus oli muutenkin kova argumentti, ja alussa esitettiin esimerkiksi vaatimuksia että junien edessä pitäisi kävellä miehen punainen lyhty kädessä.
Perustelu kuuluu keskustelukulttuuriin. Jokainen etsii omaa mielipidettään tukevaa ratkaisevaa argumenttia. Hyvän ja naurettavan argumentin välinen rajanveto on usein häilyvä, eikä argumentin painoarvoa aina ole mahdollista etukäteen tietää.  Monet näyttävät lähtevän siitä, että aina kannattaa yrittää.

Hyviä ovat kaikki perustelut, mutta tämä saa erityisen huomioni:

Itse kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsia vielä ihan yksinkertaisesti vain vietiin lastentarhaan säilytykseen, mahdollistamaan vanhempien työssäkäynti. Vuosia sitten perustelu kuitenkin ratkaisevasti muuttui: lasten päivähoito ei olekaan säilyttämistä, vaan kyse on varhaiskasvatuksesta, joka on jokaisen lapsen absoluuttinen ja peruuttamaton oikeus.
Johan nousi päivähoidon arvo aivan uudelle tasolle.

Näinhän se mennyt on. Kannattais monen muistaa tuokin tausta ja varsinkin nyt, kun kuntavaalit ja vaalikoneisiin vastaaminen kuumottaa monen ehdokkaan poskilla!

Jatkeeksi edelliseen voisi laittaa tämän linkin:

Varhaiskasvatus on täynnä sana­helinää – alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten ­läheisyyttä

ja nostaa tuosta esille esim. nämä lauseet: SANAPARI ”laadukas varhaiskasvatus” on silkkaa sanahelinää, kun puhutaan 1–2-vuotiaista lapsista. He eivät tarvitse kasvattamista vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten ­läheisyyttä, syliä ja lohdutusta. Lapsilla on oltava aikaa ja tilaa leikkiin ja maailmaan tutustumiseen.

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini