ja taas katsottiin

Jossain blogissa, kun Turun teatterissa käynnistä kirjoitin, totesin, että seuraava teatteriin meno on minulla toukokuussa ja katsottava kappale Mamma Mia, mutta että eihän minusta koskaan tiedä vaikka jotain olisi vielä sitä ennen. Eikä tiedäkään. Äkkiäkös noita menemisiä löytää. 

Torstaina kävin katsomassa Uskelan koulun musiikkiluokkalaisten aikaansaannosta ja tänään Salon Teatterissa nuorten tekemään teatteria.

Uskelan koulun musiikkiluokat eivät joka vuosi esiinny, mutta silloin kun esiintyvät, niin ohjelma on kyllä taattua tuotetta. Käsikirjoitus on oppilaiden itse tekemä ja esityksessä on (tai no, pitää todeta, jotta oli, kun sitä ei enää esitetä) yhteensä 130 koululaista. Kiva oli tarina. Totta vai tarua? on musikaali. Kolmen sisaruksen seikkailu, satuhahmojen kohtaamiset höystettynä loistavilla musiikki- ja tanssiesityksillä oli kyl kivaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Yhtä tansseista (irkkutanssihenkinen) olisi katsellut vaikka uusintana. Oli se niin hieno, että! Oli osaavia lapsia ja on ollut myös osaavat opettajat. Paljon ovat näytöksen eteen töitä tehneet. Kiitoksen paikka!

Ja sitten tämänpäiväinen. Osaavaa joukkoa tänäänkin. Salon Teatterin lavalla oli kymmenen nuorta ja he esittivät, kertoivat Ainon elämästä. Kapinoiva neiti "kakaroi", hakee paikkaansa vanhempiensa kurin ja sääntöjen alla. Ei se ihan helpolta näyttänyt. Isä (oli muuten aika hyvä, esittäjän nimestä en tiedä) pauhas likkaa ja äiti (vakuuttava näyttelijän alku hänkin) pauhas isää. Arto Lindholmin ohjaama esitys on menossa Nuori Näyttämö -festivaaleille 6.5. 2018. Eipä muuta kuin onnea vaan. Kyllä tänään nähtyä kehtaa näytille viedä. Vaikuttava esitys se oli! Kiitosta vaan tällekin sakille!

..

Ja ilost vappua Ystävät! Semmonen on tulossa!