mia mia

Mamma Mia, mikä mamma.

Eilen se sit tuli nähdyksi, kuulluksi ja koetuksi. Ainakin kuulluksi. Kuulolaitetta oli ihan heti hiljennettävä. Mitenkähän normaalikuuloinen selvisi? 

Mutta se kappale, se esitys. Oli se komee!

Elokuvan olen nähnyt pariin kertaan ja teatteriesityksen Manchesterissa v. 2011. Siihen tietysti sit tätäkin esitysta vertailin. Että oliko parempi vai huonompi.

Ei suomalainen esitys ainakaan huonompi ole. Lavastus on pelkistetty, mutta toimiva. Manchesterissa se oli rönsyilevä, rehevä (mitä sanoja tuohon nyt käyttäisi?), no, oli se omalla tavallaan luonnonläheisempi.

Laulut on suomennettu tosi hienosti ja täkäläinen näyttelijäsakki esittää ne todella, todella loistavasti. Donna = Laura Voutilainen ja Sofia = Petra Pääkkönen olivat rooleissaan kuin kotonaan.

Niistä isä -ehdokkaista (oletan, että kaikki tietävät, mikä Mamma Mia esitys on) en oikein vakuuttunut: Veeti Kallio, Vallu Lukka ja Arne Nylander. Hyvin he roolinsa läpi vetivät, mutta kaipasin vissiin ulkoisesti vähän toisen näköisiä tyyppejä. Veeti kyl saa plussapisteitä.

Tanssiesitykset olivat oikein oikein viimeisen päälle, siis hienot. 

Käsikirjoitus, juoni ei kovin ihmeellinen ole, mutta kun se on taitavasti istutettu ja sovitettu Abban kappaleiden kanssa yhteen, niin onhan se paketti, joka kannattaa käydä katsomassa. Messukeskukseen ajokin on ihan helppoa ja huom. parkkipaikkoja siellä kyllä riittää!