Tässä kohtaa pitäisi vissiin kirjoittaa joku hieno yhteenveto kohta lopuillaan olevasta vuodesta. Mutta: nyt ei kerkee, eikä ajatuskaan oikein kulje. Nyt on vauhti päällä ihan jostain muusta.

Olen pari päivää kohnannut nurkkiani  ja yrittänyt hävittää semmosta, jota en enää tarvitse. Neliöitä, nurkkia ja komeroita minulla sattuu olemaan yli tarpeeni.   

En minä mihinkään muuttamassa ole. Ihan muuten vaan päätin terästäytyä. Että pois, pois ja pois vaan kaikki ylimääräinen krääsä. 

Hyvä on tavoite, mutta tuskin minä vieläkään ihan kaikkea raaskin hävittää. Sodan jälkeen syntynyt on ikuinen hamstraaja. En tiedä ovatko muut, mutta minä ainakin. "Jos kuitenkin tarttee" -teemalla sitä työntää komeroihin, varastoihin, milloin mihinkin talteen ihan vaikka mitä. 

Eivät tämän päivän nuoret noin toimi. Heillähän on huusholleissaan hyvinkin väljää ja selkeää. Sellaista yksinkertaista. On sillä joku hieno nimikin, sillä tyylillä. Minimalismia taisi olla.  

Kyllä sen minimalismin meikäläinenkin varmaan oppisi tai saavuttaisi, jos muuttaisin kerran vuodessa (edes kerran viidessä) ja joka kerta pienempään asuntoon. Jos oikein tarkkaan miettii, niin mitä muuta sitä kotiinsa tarttee kuin sängyn, kahvikeittimen, peruna- ja puurokattilan sekä paistinpannun. Ja muutaman kupin, lautasen ja aterimet. 

Tai olisko tuossa sittenkin hyvä olla vielä jotain muuta? Jotain tosi, tosi tarpeellista?

En tiedä, mutta minä lupailen. Lupailen ensi vuodelle, että en enää kerää, enkä hanki sellaista, jota en välttämättä tarvitse. 

Huom. lupailen. Luvata -sanaa en tähän uskalla kirjata. 
Välttämättä -sanastakin voin vielä joutua neuvottelemaan. 
Onneksi huushollissani asuu vain minä.
Hyvää uutta vuotta Ystävät!

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/266703-mina-lupailen

ja tässä toinen:
 

Kun uutista ”Aapeli-myrsky toi meille hankalimmat haasteet mitä voi olla”  lukee, niin mieleeni nousee muutaman viikon takainen kirjoitukseni. 

Huolen aiheenani oli tuolloin digitalisaatio, tämä hallitusohjelman läpileikkaava teema, joka on esillä lähes jokaisessa hallituksen kärkihankkeessa.  Ihmettelin mm. mitä sitten tehdään, jos ja kun joku päivä netti pettää? Onko hallituksella varasuunnitelma siihen, miten esim. yhä lisääntyvistä tietoturvaongelmista selviydytään, puhumattakaan siitä, jos tulee päivä, jolloin sähköä ei tule, vaikka kuinka töpseliä seinään tököttäisi!

Tänään on yks sun toinen saanut töpseliä seinäänsä tököttää, mutta ei tule. Ei tule sähköä. Voi olla, että ei tule edes huomenna. Kiitos tai ei kiitos Aapeliksi nimetyn myrskyn. 

Yksittäinen kotihuusholli pärjää sähköttömänä jonkun aikaa jollain lailla, mutta jos lämpö loppuu, niin ei siinä kynttilätkään auta. Jumissa ovat virastot, kaupat ja liikkeetkiin, jos niillä ei varajärjestelmää sähkön saannille ole.  

Aapeli tuli, näytti voimansa ja jätti jälkensä. Hankalat on haasteet jatkossakin. Että miten pärjätään? Pahan ilman lintu en haluaisi olla, mutta tässä kohtaa olen. Kyllä sieltä joku päivä tulee se toinen Aapeli!

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266807-aapeli-tuli