uusia ideoita vanhustenhoitoon!Sunnuntai 19.9.2021 klo 14.20 Joskus on kiva plarata vuosien takaisia juttuja, näitä, jotka vanhustenhoidon ympärillä pyörii! Tämä tässä alla on vuodelta 2010. Mukana kommentit. HUOM! Kaikki linkit tuskin enää aukeavat!
blogituusisuomifi/39604-uusia-ideoita-vanhustenhoitoon/ uusia ideoita vanhustenhoitoonKuinkahan moni muistaa nähneensä iltalehden bloggaaja Annele Törrösen ehdotusta, ideaa vanhusongelmaan. Blogi oli iltiksessa helmikuussa 2010. Törrönen totesi kuinka lemmikkien ympärillä pyörii valtava teollisuus ja ehdotti, että mitäs jos me ottaisimmekin lemmikiksi vanhuksen? http://blogit.iltalehti.fi/hannele-torronen/2010/02/27/lemmikkina-vanhus/ ”Mitäpä jos vanhuksen pitämisestä tulisikin uusi mega-trendi? Kissojen ja koirien sijasta jokaisella muotitietoisella aikuisella olisi nurkissaan vanhus. Niitä ei tarvitse paljon ulkoiluttaa ja ne voi huoletta jättää yksinkin, sillä monet niistä ovat tottuneet yksin sisällä kyhjöttämiseen. Monilla niistä on myös hauskoja taitoja. Jotkut osaavat parsia sukkia ja korjata vaatteita. Jotkut muistavat kaikenlaisia tarinoita, ihan kivoja. Niitten kuvia voisi olla katalogeissa, itse saisi valita minkälaisen vanhuksen ottaa..” .. Näin! .. ei tarvitse paljon ulkoiluttaa, voi huoletta jättää yksinkin, sillä monet ovat tottuneet yksin sisällä kyhjöttämiseen.. Tämmöstä on ilmassa. Kotihoidossa olevat valittavat palvelun tasoa. Hoitajien aika on kortilla, kun pitää ehtiä paikasta toiseen. Kotona asuva saa tyytyä siihen, että hyvä kun joku kurkkaa ulko-ovelta ja tarkistaa, että ollaanko sitä edes hengissä. -- |
|
|
19.9.2021 14.36
Marjatta
Tämähän ei ihan helpolla päättäjien päähän mahdu! |
|
19.9.2021 15.07
vanhusten puolesta
Olen samaa mieltä. Vallassa olevat esittävät ja ehdottavat. oppositio vastustaa. Maakuntien tuloa myös minä olisin vastustanut. |
Marjatta Halkilahti
http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/06/laitoshoitoinen-kotikunnan-vaihtaja/
Jos tarvitset vanhainkotipaikan, lähellä omaista, niin mistäs sen haet, mistä sen saat kun sitä ei ole!
Vanhainkodin ovella on nimikyltti vaihtunut palvelutaloksi.
Kiitos muoti-ilmiön laitospaikkoja on tässä maassa aivan liikaa.
Kotikuntakin on voinut karata käsistä.
Kiitos kuntaliitosten ( esim. Salon seutu ja kymmenen kunnan liitos).
Ministeritaso peräänkuuluttaa rohkeutta ja luovuutta peruspalveluiden hoitoon.
Näin mennään teoriassa.
Miten on käytännössä?
Törrösen idea voi kalskahtaa ihan kauhialta, mutta onko se sitä?
Torronen on tosiaan ajatellut vanhukset koiran asemaan. Ongelmana voi ehka olla, etta uusi vanhus kotielain on hankalampi hoidettava, kuin oikea elain. Onkohan Torronen myos ajatellut jo senkin, etta omistaja on velvollinen hoitamaan elaimen poiustumisen tasta maailmasta ja tavallisimmin lahto suoritetaan nukutuspiikilla. Itse en kylla menisi lasteni kotielaimeksi, eika ne sitapaitsi edes ottaisi minua nurkkiinsa murisemaan. Joutuisin kumminkin taas johonkin helvetintaloon pahojen ihmisten potkittavaksi.
Mutta noin muuten vanhustenhoidon voisi hoitaa vaikka milla tavalla, kunhan se vaan olisi inhimillinen tapa. Niin kauan kun ajatuksena on putsata elakelaiset rahoistaan ”hoito” nimikkeella, ei yhteisymmarrysta taida loytya.
MH: Ensilukemalta Törrösen idea tuntui kamalalta, mutta! ja mutta! On siinä hyvääkin: Joskus tarvitaan kamaliakin heittoja jotta päättäjät havahtuvat. Ja jos havahtuivat esim. tästä ideasta helmikuussa ( jos huomasivat, jos lukivat) niin hyvä. Isolla joukolla kyl taisi mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos..
Vanhusten kävis kuin kesäkissojen!
Otetaan nurkkiin ja sit hyljätään!
..
En minäkään hetikohta lasteni nurkkiin kotikoiraks tai -kissaks muuttais! En!
Tämä on linkki Salon Seudun Sanomien pääkirjoitukseen 25.7.2010:
http://www.sss.fi/mielipiteet/paakirjoitus/148512.html
Ikärakenne on koko EU:n ongelma
Salon Seudun Sanomat 25.7 2010 05:56:40
Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vain Suomessa, vaikka asiasta täällä puhutaan yhä isommin kirjaimin. Kyseessä on eurooppalainen ilmiö, johon yritetään löytää keskitetysti ratkaisuja.
PULMA on niin iso ja yhteinen, että EU:ssa huudetaan kansalaisiakin apuun. Tuoreessa EU-raportissa esitellään joitakin eläkejärjestelmien vaihtoehtoja ja pyydetään samalla kansalaisilta niihin mielipiteitä ja ehdotuksia. Ehdotuksia voi jättää marraskuun puoliväliin asti.
Suomalaisten ikääntyminen on lähivuosikymmeninä EU:n nopeinta. Ei siis ole ihme, että täällä keskustelu eläköitymisen seurauksista käy kuumana. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli vuonna 2000 Suomessa 15 prosenttia, mutta vuonna 2030 sen lasketaan olevan 26 prosenttia.
Euroopan unionissa on nyt keskimäärin neljä työikäistä – siis 15–65-vuotiasta – ihmistä jokaista 65 vuotta täyttänyttä kohden. Vuonna 2060 tilanteeksi lasketaan kahden suhde yhteen. Kun eläkkeisiin käytettävistä rahoista on puutetta ja eläkeläisten lukumäärä nousee, mitä tehdään?
KYSYMYS muuttui talouskriisin myötä entistä kiperämmäksi. Julkisten talouksien pohja on rapautunut, ja yksityisten eläkerahastojen arvo on laskenut. Nämäkin ovat langanpätkiä siinä isossa vyyhdessä, joka johti taannoisessa Brysselin huippukokouksessa Eurooppa 2020 -strategialuonnoksen syntymiseen.
Eurooppalaista eläkeratkaisua haetaan todennäköisesti samanlaisin lääkkein kuin suomalaista. Niihin kuuluvat muun muassa työurien pidentäminen, opintojen nopeuttaminen, työkyvyn ylläpito ja työperäisen maahanmuuton lisääminen. Viimeksi mainittu kohta voi olla sellainen, jossa syntyy unionin sisäistä kilpailuakin.
IKÄÄNTYMISEEN liittyen Euroopassa tutkitaan yhteisiä keinoja myös vanhustenhuollon kustannusten hillitsemiseksi.
Heinäkuisilla Euroopan terveystaloustieteen päivillä todettiin, että vanhusta kohden laskettuja hoivamenoja voidaan jopa alentaa, mikäli rahoitusta ja organisaatioita virtaviivaistetaan. Yksi keino on terveys- ja sosiaalipalvelujen saumaton yhdistäminen, jota kehitellään useissa maissa.
Oletus on, että vanhuksen kunnon oikealla ennakoimisella voitaisiin laitoshoidon aloittamista lykätä muutamilla vuosilla. Vääjäämättä näyttää myös siltä, että yksityisten hoivavakuutuksien merkitys kasvaa ja hoidon vastuuta siirretään omaisten harteille.
Näyttää siis siltä, että haasteet ja keinotkin ovat Euroopassa paljolti yhteisiä. Yhteistä on myös krooninen rahapula.
..
”PULMA on niin iso ja yhteinen, että EU:ssa huudetaan kansalaisiakin apuun. Tuoreessa EU-raportissa esitellään joitakin eläkejärjestelmien vaihtoehtoja ja pyydetään samalla kansalaisilta niihin mielipiteitä ja ehdotuksia. Ehdotuksia voi jättää marraskuun puoliväliin asti.”
..
Nii! Ehdotuksia kehiin! Kiitos!
Ja pyyhkikää mielistänne se juttu mitä minulle koko ajan tuputetaan, että tämä on jonkun tietyn puolueen vika,moka, tämä nykyinen tilanne!
Vanhustenhoito on kaikkien yhteinen asia! Ei siinä mitään puolueita tarvita. Vähän maalaisjärkeä ja taskulaskin riittää!
Minä tuuppaan tähän yhden hintatiedon.
Se on vuodelta 2008.
Se löytyy netistäkin.
Siksi voin sen julkaista.
Se on entisen työmaani ( työssäoloni vuodet 1967-2008) = vanhainkotikuntayhtymän hoitopäiväkustannus.
Se on kustannus, joka jäsenkunnalta laskutettiin yhden asukkaan osalta vuonna 2008.
Se on tai oli 83,90 euroa per päivä!
Siinä on kaikki: syömiset, juomiset, vaipat, pikkuhousut, lääkkeet, henkilöstön palkka, talon ja pihapiirin hoito, siinä on ihan kaikki!
Kysymys:
Montako kertaa tuo 83,90 rahaa kuluukaan, kun kotipalvelu sahaa ja suhaa autollaan edestakaisin vanhukselta toiselle, sanotaan nyt vaikka 5-6 kertaa päivän aikana? Taitaa pikkusen enemmän kulua noita euroja..
Se vanhus, joka haluaa olla kotona, niin annetaan hänen olla.
Ja saa se pikkusen maksaakin.
Mutta annetaan sille vanhukselle, joka toivoisi, että pääsee johonkin laitokseen turvaan, annetaan edes mahdollisuus.
Yksinkertainen vanhainkotihoito ei kallista ole. Siitä tulee kallista, jos vanhuksia hoitamaan palkataan ”terveydenhuollon maistereita”, joiden aika kuluu palaverista toiseen juoksemiseen ja tietokoneen äärellä istumiseen.
..
Viime vuotisen hoitopäivähinnan tiedän, mutta en voi sitä julkistaa, koska sitä ei ole Salon kaupunkikaan vielä julkistanut. Toivottavasti julkistaa vuoden 2011 talousarvion pohjaksi. Myös muiden vanhainkotien hinnat!
Se elämä ei aina suju suunnitellusti. Meitäkin kaksi ihan hyvin omaisemme kanssa pärjäävää oli, kunnes kaatuminen vei sairaalahoitoon.
Nyt sitten koitetaan jaksamisen mukaan pitkäaikaisosastoa tukea, eli olla saavutettavilla. Hoitovastuu heillä on.
Ja iäkkäiden ihmisten lapsetkin alkavat olla eläkeiässä, eivät välttämättä hyväkuntoisia.
Se ”vanhuksen kunnon oikea ennakointi” on sinällään hyvä ajatus. Ja varmaankin suurelle osalle ihmisiä ihan toimiva.
Voisiko sinne pykäliin kuitenkin kirjata jotenkin poikkeustapauksetkin? Että jos se ennakointi ei toteudu?
Tämä nyt on arkipäivän tilanne. Siksi sinne pykäliin inhimillistä näkemystä toivon.
MH: Kiitos. Minä ainakin kirjaisin.
Osa vanhuksista voisi pärjäillä pääasiassa keskenään isoissa soluasunnoissa. Eivät 65 – 80 -vuotiaat ole välttämättä erityisen hoidon tarpeessa, enemmän on puutetta juttuseurasta, yksinäisyys vaivaa, kukaan ei lähde kaveriksi ulos käppäilemään, eikä harrastuksiin, jne. Yhteisöllisyyden mahdollisuus pitäisi olla olemassa vanhemmillekin eläjille ilman laitostumista.
Jos ja kun ammattihoitsujen kotiapua tarvitaan, olisi useampi vanhus samassa osoitteessa. Vanhusten turvallisuus ja elämänlaatu kohenisivat. Muutamakin vuosi pois omasta kämpästä kukille juttelemasta tai kaljapullon henkeä etsimästä olisi jo hyvä saavutus. Tämä olisi tietysti vain niille, joiden mielestä seurapeli on hauskempaa kuin pasianssi. Paluu ruotimummojen tai -ukkojen aikaan ei sen sijaan tunnu hyvältä aatokselta.
Tilojahan on, huoneistoja ja taloja. Remppaa vain, vanhusten erityistarpeet huomioiden, eikä aina tarvitsisi olla hienoa. Kunnolliset kotiolot, omat tilavat huoneet kaikille. Vanhusten mikroyhteisöt voisi olla yksi vaihtoehto. En tiedä, onko tämmöistä Suomessa jo kokeiltu.
MH: En tiedä onnistuuko tämä linkitys, mutta kokeillaan:
https://kotisivukone.fi/app/www/marjattahalkilahti.ehdolla.fi/albumi/kuvia/lehtijuttuja/330384
#2 ”Vanhainkodin ovella on nimikyltti vaihtunut palvelutaloksi.”
Tiedätkös Marjatta, kyseessä on kyllä ”muoti-ilmiö”, mutta miksi?
Kun vanhus menee hoitoon vanhainkotiin niin vanhainkodissa häneltä peritään hoitomaksuna max. 80% tuloista. Tuohon hintaa sisältyvät mm. lääkkeet.
Sitten kun vanhus laitetaankin palvelutaloon niin hänelle ei tarvitse jättää käyttöön kuin 90€/kk. Lääkkeet eivät sisälly palvelutalon hoitopäivämaksuihin.
Palvelutalojen avulla kunta osin rahastaa valtiota enemmän, ja rahastaa vanhuksia enemmän. Toki osaltaan kyse on myös kunnan sisäisestä budjetoinnista jolla saadaan vanhustenhoito ”edullisemmaksi”.
MH: Kiitos kommentista!
Kyl mää ton tierä!
Muoti-ilmiön! Kasasta toiseen siirretään rahaa senkun keretään eikä kukaan vaivaudu laskemaan kokonaisuutta!
Se kokonaisuuden laskeminen tarttis alottaa eduskunnasta! Ja Kela! Joku päivä kirjoitan siitäkin. Kukaan ei sielläkään laske mitä heitin piilovanhainkotitoimintansa maksaa! No. Jos vaikka Hyssälä hoksais kun hommansa alottaa!!!!
Vähän noloo!
Vähän noloo on mainostaa näitä omia sanomisiaan, omia ennustuksiaan, mutta tässä on yksi.
http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.blogit.uusisuomi.fi/2009/07/21/vanhustenhuoltolaitosten-tehtava-suomalaisessa-yhteiskunnassa/
Tuo edellinen linkki vie viime vuoden heinäkuulle! Mutta itse juttu on vanha. Se kelautuu vuodelle 1984. Siinä on ajatuksia, jotka olen mussuttanut ääneen Itä-Suomen sosiaaliturvapäivillä!
Poimin sieltä nyt vaikka tämän. Muoti-ilmiö tämäkin oli:
.. esimerkiksi kansanterveyslain voimaantuloa.
Pitkäaikaissairaitten hoitovastuun piti siirtyä sosiaalihuollolta terveydenhuollolle.
Monet kunnat silmät kirkkaina luovuttivat olemattomista rahavaroista rakentamiaan kunnalliskotien sairasosastoja terveyskeskuksen vuodeosastoiksi, ehkä vilpittömästi uskoen, että näin yksinkertaisesti päästäisiin sairaista ja raihnaisista vanhuksista.
Laitosten nimikylttejä vaihdettiin kuin uutta paitaa, ja taidettiin jo jossain vaiheessa hekumoida silläkin ajatuksella, että koko vanhainkotitoiminta voitaisiin tarpeettomana ja kalliina ratkaisuna lopettaa.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Vuodeosastojen täytyttyä jouduttiin yllättävän pian toteamaan, että kunnalliskotien yleisistä osastoista,tynkävanhainkodeista oli muodostunut uusia sairasosastoja.
..
Tätä päivää kun eletään niin nyt vanhainkodeista on palvelutalonimikkeen alla tulossa piilovanhainkoteja. Se, että säästetäänkö rahassa, se onkin jo vallan toinen juttu. Ei nimittäin säästetä. Vaikka kuinka siltä asukkaalta rahastetaan kaikki mahdollinen.
Jos taas tuuppaisi oman mainoksen. Vanha juttu tämäkin, mutta voisis olla ihan käyttökelpoinen:
http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/lehtijuttuja/330384
On vähän vastausta kohtaan 7:
”Tilojahan on, huoneistoja ja taloja. Remppaa vain, vanhusten erityistarpeet huomioiden, eikä aina tarvitsisi olla hienoa. Kunnolliset kotiolot, omat tilavat huoneet kaikille. Vanhusten mikroyhteisöt voisi olla yksi vaihtoehto. En tiedä, onko tämmöistä Suomessa jo kokeiltu.”
.. ”Tilojahan on, huoneistoja ja taloja. Remppaa vain, vanhusten erityistarpeet huomioiden, eikä aina tarvitsisi olla hienoa.”
Tuokin kohdasta 7.
Mikä piru siinä on, että Suomessa kaikkien laitosten pitää olla viimeisen päälle fiinejä ihan kun jotkut kymmenen tähden hotellit?
Asummekin kaikki ihan eri tyylillä. Joku tykkää mummon mökistä, joku oikein oikein modernista. Mut vanhukset! Hyvä hoito ja huolenpito! Sitä täs kaivataan. Ei mitään kulisseja!
Hyvää hoitoa ja huolenpitoa voidaan järjestää ihan edullisestikin. Mutta kun päättäjät eivät osaa laskea. Tai sitten he eivät vaan halua!
Mitä tahansa kun suunnitellaan, niin kannattais joskus kurkata ihan sinne menneisyyteenkin. Oisko siellä jotain mitä ei ainakaan pitäisi tehdä?
Siehän ootki Marjatta järkityttö! Sait yhden uuden lukijan blogeillesi.
Tuota minäkin vähän aattelin, että mitenkä ne hyväkuntoiset ikääntyvät immeiset luopuisivat yksityisyydestään, omasta kodistaan. Ei tarvitsekaan luopua, mutta yhtenä ratkaisuna voisivat olla mikroyhteisöt tai miksi niitä kutsuisi. Vanhuksia ajatellaan yhtenäisenä ryhmänä, vaikka jokainen ihminen on yksilö loppuun asti, eikä ajattele itsestään paljonkaan eri tavalla kuin nuoremmat.
Ikäihmisiä on joka sorttia, on samaan suuntaan ajattelevia, ikihippejä, uskovaisia, vertaistuki-ihmisiä, mitä vain. Sellaiset mummot ja papat voisivat löytää toisensa ja autellakin siinä sivussa, asua porukassa niin kauan kuin käbälä käy. Ryhmäkoteja remppaamaan ei kyllä pidä päästää julkisen sektorin mestareita, jos jokin puiston uusvanha kioski maksaisi puoli miljoonaa ja siihen malliin.
Omien kirjavien elämänkokemusteni myötä pienryhmäkoti ei tuntuisi ihan vieraalta ajatukselta. Katotaan, kunhan sitä ikkää tullee niin paljon, että ilikiää mainita.