päätöksenteon kummallisuuksia

Caruna ja Salo riitelevät Meriniityn sähköasemasta – sähköverkkoyhtiö otti käyttöön järeät keinot

Tuon em. linkin takaa näkee kuvan ja siinä oleva teksti kertoo jotain sellaisellekin, jolla ei ole digiSalkkaria.

Itse uutinen kertoo, että Carunan ja Salo -cityn välillä on riitaa siks, kun Caruna haluaisi varmistaa sähköaseman toiminnan vähintään 45 vuodeksi eteenpäin, pysyä siinä paikassa, missä nyt on, mutta kaupunki on suostunut vain 25 vuoteen.

Caruna hakee nyt sitten Maanmittauslaitokselta tai valtioneuvostolta lain mukaista lunastuslupaa, että se saisi lunastaa Meriniityn sähköaseman runsaan hehtaarin kokoisen tontin omakseen.

Salon maankäyttöpalveluiden johtaja Raimo Inkinen on tilanteesta hämmästynyt.

Inkisen mielestä kaupungilla on Salonjoen rannassa paljon teollisuustontteja, joissa vuokrasopimus päättyy vuoden 2050 tienoilla ja kun ne päättyvät, ne antavat kaupungille mahdollisuuden harkita jokivarren ottamista esim. asumisen käyttöön.

No huhhuh. Minun mielestä Carunan haluama hehtaari on alueella, josta jonkun matkan päässä just hiljan oli tulvan takia tie Vuohensaareen poikki.

Miten ihmeessä maankäyttöpalveluiden johtaja edes kuvittelee, että sille alueelle salolaiset asumista havittelisivat ja että kaupunki sellaista voisi edes esittää. Tai rakennetaanko sinne sellaisia taloja kuin mitä seurakuntatalo on? Pylväitten päälle?

Ja just hiljan on uutisista luettu sellaistakin, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja Simo Paassilta puolustaessaan museohanketta, nosti esille junaradan rakentamisen ja puolusti sitä mm. näin: "Minä puolustan Länsirataa, ja sanon tässäkin asiassa, että varpaisiin katsomisen sijasta päättäjien pitäisi katsoa pitkälle eteenpäin, 50–100 vuoden päähän."

Junarataa katsotaan siis 50-100 vuoden päähän, mutta sähkön saamisen kanssa ei olekaan niin väliä!

Uudemman kerran totean, jotta huhhuh!