uusi Allakka

Sivuillani kävijät ovat huomanneet, jotta aika hiljaista täällä ollut on.

Olen tänne kyllä infonnut, että 8-9.2.2025 tein yön yli visiitin Salon sairaalan päivystykseen. Syynä oli se, että sydämeni oli ruvennut kiukuttelemaan. Apua sain, hoito oli hyvää ja kun 9.2. sunnuntaina pääsin kotiin, luulin, että kyllä tämä tästä taas. Elämä jatkuu, eikä tule uusia värinöitä eikä sydämen töyssyjä. 

Vaan tulipas.

Tuli oikein kunnolla takapakkia. 19.2.2025 oli heti aamusta semmonen olo, että totesin itseni kanssa kun neuvottelin, jotta nyt ei päivystykseen lähdetä itse ajaen, eikä pikkuautollakaan, vaikka joku hakisi, vaan nyt on tilattava ambulanssi.

Soitin taas 116117 ja kerroin tilanteeni. Puhelun vastaanottanut virkailija totesi minua kuultuaan melkein heti, että nyt soitat 112. Kun soitin 112, niin vähän siinä virkailija yritti tausta- ym. tietoja vielä kysellä (lue: työkseen selvitti olinko tarpeeksi sairas ambulanssikyytiin), mutta kun kerroin, että 116117 on jo soitettu ja kehotettu soittamaan 112, niin rupes hoitoon pääsy etenemään. 

Salon sairaalassa makasin (paljon muuhun ei jaksamista ollut) yhteensä viisi päivää. Päivät olivat pettymystä pettymysten perään, sillä joka päiva annettiin melkein lupaus, että huomenna. Huomenna pääsisin kotiin. Tuli huominen, mutta en päässytkään. Sykettä ei niin vaan taltutettu.

Nyt olen kotona ja viime viikko meni aika siedettävästi. Diagnooseja minulla on vaikka toisille jaettavaksi. Vähän oudolta se nyt tuntuu, kun ei niitä aikaisemmin ole ollut. Ei ole muuta ollut kuin vajaatoimintainen kilpirauhanen.

Nooh, Äitini vanha dosetti on nyt saanut uuden elämän. Monensorttista pilleria on otettava aamulla ja uusintana illansuussa. Paremmin pysyn kaikesta kärryillä, kun ladon pillerit dosettiin. Se on kuin uusi Allakka! 

"Etttenpäi mennä" ja lenkilläkin taas jo käyn. Muuten tämä taitaa olla tätä, mitä Salon seutulaisten tuntema viidakkotohtori Jari Vainio tammikuussa Salon Seudun Sanomissa kirjoitti: Iris katsoi tiukasti silmiin ja kertoi totuuden vanhenemisesta