takapakkia

Ei jaksa! Ei huvita!

Pikkusen pukkaa päälle semmosta nk. takapakkia!

Miksvarten? Siks, että tämä mun kinttuni kiukuttelee ain vaa! Eilen piti taas mennä sairaalanmäkeen.

2.7. tikattu haava numero kaks, haava, josta tikit poistettiin viime perjantaina sai taas kerran puudutuspiikistä. Tikattu kohta avattiin. Auki vaan ja oikein kunnolla. Tulehtunut se oli kuin mikä. Yäk.

Onhan tässä särkyä ja turvotusta riittänyt vaikka toisille jaettavaksi. Olotilani on ollut kaikkea muuta mutta ei pirteä. Kun en pahemmin ole tottunut särkylääkkeitä ja antibiootteja syömään niin kyllähän tämmönen kolmen viikon rohtokuuri alkaa jo tuntua. Hetkittäin olen ajatellut, että onkohan mun pääni ihan jonkun muun pää. Välillä on ollut ihan töttöröö olotila.

Ja töttöröö jatkuu. Seuraava viikko sinnitellään ihan uusin hoidoin plus vielä vahvemmin antibiootein. Toivottavasti pärjään vähemmin särkylääkkein. Tikkejä ei enää laitettu. Luojan kiitos! Haava hoidetaan avonaisena. 

Syy takapakkiin ei ole Venäjän reissu, se kuumuus, pölyisyys tai epähygieeninen vesi, mikä heitin olosuhteissaan oli, vaan kyllä se syy paukahtaa ihan tähän kotomaahan, tähän kototeekoohon, siihen, että haavaa ei oltu saatu täysin puhtaaksi ennen niitä tikkien ompelemista. Harmi, harmi!

Jos minä nyt oikein ymmärsin niin omalääkärini oli sitä mieltä, että siinä haavassa muhi multaa. Nii! Että tämmöstäkin voip tapahtua! Kaikkea voi sattua sairaalamaailmassakin. Ei saisi, mutta sattuu silti! Semmost se on!

Ketään en syytä, kunhan sanon uudemman kerran et harmi-harmi! Tämmöstä olotilaa kuin mitä minulla nyt on, tämmöstä en toivo kenellekään! Kello on kaks päivällä, mutta taidanpa mennä takaisin sänkyyni!

..

jk. Saa olla vaik kui mones kert ku sanon, et olkka hyvä ihmise varovaissi noitte ruoholeikkureitte kans! Ettei käy tämmötti ku mul!