uunituoreesti

Juu! Ensi-ilta oli. Viime vuonna Teatteri Provinssin tähän vuodenaikaan kohdistettu ilottelu, viihdytys -show oli nimeltään Revanssi, nyt Rapakymppi.

Mitäkö annan arvosanaksi? En tiedä! En tiedä mitä odotin, mutta jotain odotin. Jotain jäin puutteeseen! Sniff, vaikka sainkin ylimääräisen kuoharin! Kiitos Esa Nummelan!

Arto Nieminen osaa kirjoittaa. Ideoita ja aiheita miehen päässä kiehää ja pörrää varmaan enemmän kuin meikämamma edes ymmärtää, mutta nyt, tänä vuonna Arto on ollut kirjoittamisessaan pikkusen liian kiltti tai kesy tai miten päin tuon nyt sanoisi.

Viihdettä oli, kyllä kyllä, mutta se oli semmosta varman-päälle-viihdettä ja kyllähän se viihdyttikin, mutta semmonen läpi koko esityksen kattava säpinä ja sähäkkyys, se nyt tästä ravintelishow:sta numero kymmenen puuttui. Mun mielestä. Siis mun mielestä. Joku toinen voi olla ihan jotain muuta mieltä!

Mutta kyllä mun kehuakin täytyy. Esiintyjiä. Ykkösinä Joonas Suominen ja Marja Ruokonen.

Joonas oli monessakin kohtaa hyvä, mutta kyllä voiton vei hänen tulkintansa Italian pääministeri Berlusconista. Kun siihen hässäkkään vielä saapui rahaton kreikkalainen madame = Marja, joka laulaa loirotti Theodorakista, niin olihan siinä yleisö väkisinkin myyty.

Joonas osaa laulaa. Marjalla tuskin on koulussa laulun numerossa kymppiä ollut, mutta silti täytyy todeta, että kyllä hänkin laulamisen taidon osaa. Hän laulaa eri lailla kuin muut, se on omaperäistä, se vaan jotenkin menee, sillai nuotteja hipoen. Ja on silti kympin suoritus! Kuin myös kropan keikutus ja hameen helmojen hepsutus, plus kaikki Ruokoskan eleet ja ilmeet! Kymppi mikä kymppi.

Kympin suoritus kahdelle muullekin: Tero Rikkonen ja Esa Nummela. Kun show:n ensikertalainen Tero Rikkonen pisti lauluksi niin kyllä tuli kuultavaa salin täydeltä. Tuli tuntuvat taputuksetkin. Esa Nummelaa tuntui ihan alussa jännittävän, mutta mitä enemmän niitä lauluosuuksia tuli sitä luonikkaammin se esittäminen meni. Laulutaito ja -tyyli on aivan upea.

Noin! Kymppejä annoin, vaikka tuossa alussa tuntui, että annanko mitään. Esiintyjiä oli yhteensä kaksitoista. Jos neljä saa kympin, niin yhdeksäisen voisin antaa Minna Heinoselle, Anu Keroselle, Arto Lepistölle ja Sari Ojalalle. Lopuille esiintyjille kahdeksan ja se on sit siinä!

..

Miksvarten minä Esa Nummelaa kiitin? Siksvarten, että minä sain kesken kaiken tätä esitystä itselleni juotavaa. Käsikirjoitukseen kuuluu, että Nummelan kuuluu mennä ja tuupata eikun tarjota jollekin yleisössä istuvalle PikkuPullo kuohuvaa! Minä istuin onnistuneesti sellaisessa kohtaa salia, että tämän illan anti osui minulle. Eikä se mitään litkua ollut, se juotava. Oli oikein 11 -prosentista ja ah, niin pahuksen hyvän makuista.

Nii! Että tämmönen tapaus, tämmönen ehtoo! Kiitos vaa ja niiaus! Mene katsomaan Sinäkin. Rapakymppiä. Ties mitä Sinulle tarjotaan..

http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/rapakymppi/

..

Sunnuntai-illan 31.10.2010 klo 19.15 täydennys:

Pari ihmistä on jo kysynyt, että eikös siellä kabareessa tänä vuonna mitään tanssimista ollutkaan?   

Kyllä siellä oli, mutku-mutku!

Ajattelin, että on parempi kun en laita mitään koko tanssaamisesta. Olen niinkuin ei olisi mitään ollutkaan. Ei näköjään onnistunut!

Jos olisin tuikannut arvosanalla niin se olisi ollut kaukana kympistä, se olisi ollut kaukana yhdeksäisestä ja se olisi ollut kaukana kahdeksaisestakin!

Valitettavasti.

Karosen nuorukaisissa olisi ainesta vaikka minkämoisiin kuvioihin, mutta kun ei ollut sopivia vastakappaleita, siis semmosia neitokaisia, jotka olisivat taipuneet kuin varvut ja joita olisi voinut heitellä ja nostella ( pelkäämättä, että pyrstölleen pyllähtävät), vähän niinkuin kohta alkavassa Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmassa! Tiedät kyl mitä meininkiä minä tarkoitan. 

Harmi, harmi! Ei ollu Karosten vika!