Ensimmäisen soiton hätäkeskukseen teki loukkaantuneen lapsen isä, joka oli kuullut onnettomuudesta lapsensa kaverilta. Hätäkeskuspäivystäjä neuvoi isää soittamaan lapsen toverille ja pyytämään tätä soittamaan hätänumeroon.

Toinen hätäkeskuspäivystäjä vastasi lapsen kaverin soittoon, mutta neuvoikin tätä soittamaan ensin loukkaantuneen vanhemmille, jotta nämä kuljettaisivat pojan lastenklinikalle.

Kolmannen kerran hätäkeskukseen otti yhteyttä loukkaantuneen pojan äiti, joka pyysi lähettämään paikalle heti ambulanssin, jotta ensihoitohenkilökunta voisi helpottaa lapsen tuskia. Puheluun vastasi kolmas päivystäjä, joka ei ollut aiemmin kuullut tapauksesta.

Päivystäjä pyysi lapsen toverin puhelinnumeron ja soitti vastasoiton. Päivystäjä keskusteli sekä loukkaantuneen kaverin että kivuliaan oloisen loukkaantuneen kanssa ja hälytti paikalle ambulanssin.

Hätäkeskuslaitoksen mukaan toisen puhelun vastaanottaneen päivystäjän olisi pitänyt pyytää potilas puhelimeen ja arvioida sen jälkeen, kuinka pahasta tilanteesta oli kyse.

Mikäli toinen puhelu olisi käsitelty asianmukaisesti, ja puhelun perusteella olisi tehty hälyttämispäätös, olisi apu voinut saapua paikalle jopa kymmenen minuuttia aiemmin.

Myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka näpäytti hätäkeskusta kyseisestä tapauksesta. Lonkan mukaan toinen päivystäjä toimi virheellisesti ja viivästytti poikaa saamasta apua.