Olipa ehtoo. Tarkoitan eilistä. Olin Muurlan Marttojen matkassa. Matkan kohteena oli Ilolan taimisto Salo -cityn Kiikala - Pertteli rajamaillla.

Kun kuulee sanan taimisto niin siinhä sitä hetken aikaa pyörii silmien edessä jonkunnäköistä kuvaa isoista kasvihuoneista, elävistä kasveista, kukkasen plantuista, puitten ja pensaitten aluista, mutta tämä taimisto, tämä Ilolan taimisto oli ja on ihan jotain muuta. Ei taida löytyä tästä maasta toista samanlaista, tuskin edes samantapaista. Näyttääpä paikka löytyvän netistäkin: http://www.ilolantaimisto.fi/

Siin on yhden miehen, Ari Laakson vuosien, vuosien työ, uurastus, unelma. Miten on voinut saadakin niin paljon aikaseksi, onhan mies arjen päivätunnit vieraan palveluksessa? Onkohan miehellä ihan joku oma kello ja siinä tunteja enemmän kuin meillä muilla? Ja vaik äiteekin kuulemma auttaa niin silti sitä joutuu ihmettelemään miten joku on moisen maiseman kerennyt tekemään. Ja kaik niin mielettömän hienosti maastoon sopeutettua ja siistiä. Kilometritolkulla kaunista katseltavaa.  

Kun tulin kotiin, kello oli vaik mitä. Oli yli 21. Ilola -kierros pakotti hommiin. Ulkovaatteet ylle, saappaat jalkaan ja pihalle. Pimeän tuloon saakka tarposin oman maisemani keskellä, repisin, rokotin rikkaruohoja ja ihmettelin, että mitähän näissä mun maisemissa olis syytä tehdä. Jottain uudistusta kaivattais! Jottain "ilolaa" pihalleni!  

Eilisehtoo oli oikein semmonen elämysreissu. Voi olla, että menen toistekin. Jonkun puskan ostoon. Suosittelen muillekin.

Kiitos Martoille, kiitos Arille ja kiitos Arin äiteelle. Vanhaan navettaan tehty kaffeetupakin tuli eilen avatuks. Mitä tähän nyt muuta osaa sanoa kuin että onnea ja menestystä heille sinne Kalkkilantielle, paljon paljon vieraita ja puskien ostajia.