tikkei ja lumppenkukkassi

Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta vahingosta viisastuu. Ainakin minä!

En ikinä enää mene leikkaamaan nurmikkoa niin, että minulla ei olis jalassani pitkät housut ja pitkävartiset saappaat. Tänään ei ollut ja sit se rysähti, räjähti ja räsähti. Jotain lensi. Oikein kunnolla. Lensi leikkurin alta ja lensi suoraan sääreen. Tuli kaks syvää 3-4 centin haavaa ja verta pulppuamalla. 

Siinä oli vaihtoehdot vähissä miten hilata itsensä Saloon ja lasarettiin.

Oma auto! Eiei! Verta tuli koko ajan!

Soita likalle! Eiei! On Hesassa!

Mittariauto! Juu! Naapurissa viel asuukin ja oli just lähdössä Saloon. Siis mittariautolla. 

Ensin pyyhällettiin sairaalan ensiapuun. Juuei. Vaikka verta vuoti niin ei ollut heitin juttu.

Teekoohon. Siellä melkein sama. Ensin vuoronumero ja sitten vasta eteenpäin.

Katselin silmät ympyrkäisinä vuoronumeroani. Siinä luki, että odotusaikaennuste on 7 minuuttia. Seitsemän minuuttia! Huh!

No. En joutunut seitsemää minuuttia odottelemaan. Aika nopsaan olin vaakatasossa ja haavojen putsauksessa. Puudutuspiikkiä piikin perään ja jäykkäkouristuskin ajan tasalle.

Nyt on sit jalassa, sääressä tikkejä. Lääkäri niitä siihen nätisti ompeli. Taitaa olla parikymmentä. 

Kello on siinä vaiheessa tätä päivää, että puudutusaine lakkaa vaikuttamasta ( teekoossa olin yhden kieppeillä). Kinttu alkaa kiukutella oikein kunnolla. Vaan eipä auta. Särkynappia vaan naamaan ja menoks. Suihkuun en voi mennä, mutta teatteriin. Sinne tänäpä ehtool. Jottain "lumppenkukkassi" olen menossa katsomaan.. 

.. 

Muuten: kyl mää sen nurmikonkin niitin kun kotiin tulin. Voi olla, että siksvartenkin kinttu nyt kiukuttelee! Joku varmaan ajattelee, et eiköhän olis pare kun menisin seuraavaks päätäni hoitamaan!