hei, minä kuljen rollaattorilla

Vanha Rouva ja Rollaattori ja liikenne. Huhhuh!

Nyt ei ole kyse minusta. Ei ihan vielä. Jos kunto pysyy hyvänä, niin ehkä 30 vuoden päästä tai sitten ei. 

Olin päivällä Salo -cityn keskustassa. Parkkeerasin autoni kadun varteen, aika likelle toria. Sitten näin katua ylittämässä iäkkään rouvan. Rollaattoria työnsi ja oikein sillai tyylillä. Puskemalla vaan, läpi lumen ja lätäköitten. Ykskaks rouva tuuppasi menopelinsa suoraan ajotielle, tavoitteli vasenta laitaa ja eikun taas pontevasti eteenpäin.

Tätä samaa etenemistä katseli minulle tuntematon rouva ja taisi siinä vähän kauhistellakin, et "mitähän tostakin tulee?" 

Minulle tuli semmonen olo, että kyllä mun on pikkupakko mennä kysymään, että onko Vanha Rouva tietoinen mihin on menossa. Vastaus oli nopea ja selkeä: "kyl mää tierä mihi mää mene, toho noi." ja nyökkäsi vasemmalle.  Mitäs siihen sit sanot? Et mitään! 

Totesin Vanhalle Rouvalle, että siksvarten tulin kysymään, kun hän on ihan ajoväylällä, ettei vaan huonosti kävis. "Kyl mää senki tierä" oli topakka vastaus. Mitäs siihen sit sanot? Et mitään! 

Vanha Rouva jatkoi matkaansa, myös minä ja kadulla seissyt tuntematon. Kaikki eri suuntiin.

Vanha Rouva ei selvästikään ollut kaupungin vanhuspalvelujen käyttäjä. Hänen ulko-ovelleen ei taida olla tarvetta RuokaTaksille eikä KauppaKassittajillekaan löydy hommia, tuskin mihinkään laitokseenkaan on tarvetta pitkään pitkään aikaan. Vanhalla Rouvalla oli oma Rolla ja oma Kassi ja sisua vaikka toisille jakais! Olispa kaikki Salo -cityn Vanhat Rouvat tommosia!