pare myöhä ku ollenka

En vielä aamulla tiennyt, että ehtoolla teatteriin menisin, mutta sillai tänään kävi. Joskus sitä yllättää itsensäkin.

Onhan tässä jo jonkun aikaa tehnyt mieli (siis teatteriin), mutta kun olen räknännyt, että pystynkö, jaksanko yhtperää istua enemmän kuin tunti paikoillani - ja todennut, että huonosti - niin sit olen vaan siirtänyt ja siirtänyt monia menemisiä (muitakin kuin teatteri) tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Tänään ehtoopäivällä havahduin siihen, että ainakin Ola Leinonen ja Kymmenen riivinrautaa jäisi näkemättä, ellen nyt lähtisi.

Hyvä oli, että lähdin. Arto Niemisen ohjastama esitys oli täydellinen. Se oli hullunhauska. Kyllä sitä sai silmät ympyrkäisinä, suukin aina välillä auki loksahtaen seurata ja katsella.Ola Leinonen oli roolissaan luonikas, oikeinkin vakuuttava ja hänen naisiaan näyttelevät Marja ja Saara Ruokonen (elävässä elämässä Äit ja Tytär) varsinaisia pakkauksia.Olihan siellä vielä pari muutakin: Jari T. Virtanen ja Jonne Karonen. Virtasen paras juttu oli mun silmissä yks naisrooli, sen läpivienti ja Karonen oli just sopiva autokuski.Nyt en voi sanoa, että "men kattoma nii näet iha ite", sillä ehtoon esitys oli viimeinen.   

Rikalanäyttämö oli muuten tupaten täys.Hyvä juttu!