Se on sitten nähty nyt. Ei haluta! Ei ole velvollisuutta!

Tällainen otsake nousi äsken silmiini: Vanhempien elättäminen ei suomalaisia kiinnosta!

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/vanhempien_elatus_tns-18254

TNS Gallup on tutkinut ja 83 prosenttia on vastannut. Vastanneiden ajatus näyttää olevan se, että aikuisilla lapsilla ei ole velvollisutta iäkkäiden vanhempiensa elättämiseen.

Yli 50 -vuotiaista vastustajia näyttää olleen lähes yhdeksän kymmenestä. Yllätys, ainakin minulle on se, että positiivisempia ovat olleet 15-24 -vuotiaat.

Onkohan kukaan ajatellut, että miksi juuri he?

Olisiko siihen vaikuttanut vielä kotona asuminen, se, että nämä nuoret näkevät kuka tai ketkä heistä huolta pitävät. Että ne on ne vanhemmat. Että se on vanhempien kukkaro, josta perheen asumiseen, olemiseen, elämiseen, arjen ja pyhän pyörittämiseen tarvittavat eurot kaivetaan.

Olisiko niin, että osalle näistä nuorista, arjen auttajia ovat olleet myös heidän isovanhempansa? Isovanhemmat ovat hoitaneet heitä heidän ollessa pieniä, isovanhemmat ovat kuljettaneet harrastuksiin vähän vanhempanakin, ehkä osallistuneet kustannuksiinkin, antaneet taskurahaa jne.

Olisiko niin, että nuoret ajattelevat ja pitävät itsestään selvyytenä, että kun heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat heille rakkaita ja tärkeitä, niin heistä välittäminen ja huolenpito on itsestään selvyys myös siinä vaiheessa, kun roolit keikahtavat toisin päin, siis silloin, kun isästä, äidistä, isoisästä tai isoäidistä tulee 24 -tuntisesti hoitoa ja huolenpitoa tarvitseva, sänkyyn autettava ja vaipotettava.

"En tier, tuli vaa miele.."

..

Blogi on Uudessa Suomessa:

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164495-kenen-kukkarosta-isan-ja-aidin-hoito#comment-2564570