Ostin jalkalampun. Aika lailla tavallisen. Valoa menee ylöspäin ja rungon kylkiäisestä saa toisen lampun kohdistettua lukuvaloksi.
Maksukuitin mukana tuli mielenkiintoista infoa. On pikkulappunen, jossa lukee mm. näin: Ostetaan työtä Suomeen. Osta 10 eurolla enemmän suomalaista kuussa! Jos kaikki ostavat, tuo se vuodessa 10 000 uutta työpaikkaa Suomeen!
Mitenkähän tuota voisi soveltaa Salo -cityyn?
Tuo oli päivän kysymys, mutta on tähän sentäs yks suosituskin. Lues tämä:
http://www.tapioarjo.com/?s=kommentoi&id=4032
Tapio Äyräväisen blogi:
Mihin se elämä katosi?
31/8/2014
Suomen poliittinen järjestelmä on sellainen, että meillä on kolme isoa puoluetta.
Näin tulee olemaan jatkossakin. Kaksi näistä on aina vallassa ja yksi oppositiossa.
Kun tulee vaalit, järjestys mahdollisesti vaihtuu, mutta samat kolme puoluetta jatkavat. Kansa on antanut "protestiäänensä".
Menetelmät ja poliittinen käyttäytyminen ei tietenkään muutu, koska oppositiossa oleva ei uskalla arvostella kahta vallassa olevaa, koska toivoo olevansa seuraavien vaalien voittaja ja vallan kahvassa kiinni ja se entinen kaveri on vuorollaan oppositiossa.
Tämä järjestelmä hioo poliikasta särmät, kunnes siitä tulee nykyisenkaltaista pullamössöä ja politiikoista pintaliitäjiä, joiden typeriin sanomisiin media keskittyy kuin maailman luomiseen.
Päitä paukutetaan ja seminaareja pidetään ja ollaan niin saatanan tärkeitä, annetaan lausuntoja medialle ja juodaan shampanjaa pikkurilli pystyssä EU:n pöydissä, mutta mitään ei tapahdu, koska kukaan ei uskalla tehdä mitään. Ei kukaan.
Tässä suossa Suomi on ja pelastajaa ei tule. Suuri osa kansasta - ja ilmeisesti se fiksumpi osa - ei enää viitsi äänestää, koska on nähnyt sen täysin turhaksi ja toivottomaksi touhuksi.
En yhtään ihmettele.
Suomi on demokratian irvikuva.
Järjestelmä on sairas, eikä muutu, ennen kuin Suomen poliittinen järjestelmä uusitaan kokonaan. Mutta edellä mainituista syistä sitä ei uusita. Äänestäjiä vedetään kepeästi nenästä. Sitä tekevät kaikki ja aivan tarkoituksellisesti.
Minulla on henkilökohtaisesti kaksi kautta jäljellä Salon valtuustossa.
Vajaassa kahdessa vuodessa valtuuston aikaansaannotkset ovat olleet kehnoja. Kunnallinen päätöksenteko on yhtä jahnaamista johtuen siitä, että jarrumiehiä (voivat he naisiakin olla), on liikaa. Prosesseja jarrutetaan milloin mistäkin syystä. Sen ymmärtää jollain lailla, mutta jos syyt ovat henkilökohtaisia, niin sitten en enää ymmärrä.
Kuntien päätöksenteko ei vaadi niinkään päätä kuin persauksia (tämä on se perussuomalaisten muotisana). Kun virkamiehet tietysti kuuluvat näihin jarrumiehiin, heidän etujensa mukaista on pitkittää ja vetkuttaa asioita ja loputtomilla turhilla kokouksiin nostettavilla asioilla väsyttää luottamushenkilöt. Luottamushenkilöt ovat Pavlovin koiria, jotka joka kerta tarttuvat syöttiin ja keskustelevat vaikka aidan seipäästä tunnin verran.
Esityslistan viimeiseksi kannattaakin panna ne tärkeät asiat, sillä silloin luottamusmiehiltä on jo takki tyhjä ja jokainen haluaisi vain päästä kotiin nukkumaan, jotta jaksaa aamulla nousta töihin.
Miten paljon helpommalla ja mukavammin minäkin voisin aikani ja lopun elämäni viettää, ajatella.
Monta kirjaa on vielä kirjoittamatta, monet taidehuutokaupat koluamatta ja matkustellakin voisi.
Sillä ennen kuin huomaankaan, makaan jonkin kaukaisen sairaalan letkuissa EKG-mittari rinnassa infarktia odottamassa ja mietin.
Mihin se elämä oikein katosi?
