ei ojas

Kello on paljon, mutta vielä ehtii..

Jos joku tätä kuvaa katsellessa ihmettelee nyt, että kenenkähän synttärit, niin voin todeta, että ei ole minun (mun synttäreil tule tänä vuon iha toisenäkössi numeroi).

Tänään oli Muurlan kotiseutuyhdistyksen juhlat, yhdistyksen kuuskymppiset ja tarjoilupöydän kuva on juhlapaikalta Kirin talolta.

Juhlapäivän ohjelma oli koottu koulumuistojen ympärille. Kotiseutuyhdistyksen tämän vuotisessa aikaansaannoksessa,  Sarika Lipastin ohjaamassa näytelmässä kerrottiin, kuvattiin ja näyteltiin elävästi koulunkäyntiä isoisä Aapelin ajalta. Kertojana oli Aili -mummi (Laila Niemi) ja kuuntelijana lapsenlapsi Sanni (Jessica Hellbom).  

Olin jo kuullutkin aika monelta näytelmän nähneeltä, että esitys on hieno kun mikä (esityksiä oli tätä päivää ennen yhteensä neljä), mutta en minä sitä osannut kuvitella, että näytelmä veisi minutkin niin mukanaan, että ihan oli kuin olisin hetken aikaa elänyt vuodessa 1952, Muurlan Kirkonkylän kansakoulussa ja ekaluokalla.

Ei oppi ojaan kaada - kansalaisaopiston Tarinoista teatteriksi - kurssin esitystä ei muuta voi kun kehua. Mummi ja lapsenlapsi, opettaja (Sanna Ajomaa) ja oppilaat (kymmenen terhakkaa tyttöä ) sekä koulun keittäjä (Taina Wallius) vetivät roolinsa niin, että ennemmin sitä voi kuvata eläytymiseksi kuin että näyttelijöitä olivat. Iso kiitos nautittavasta esityksestä.

Iso kiitos myös yhdistyksen puuhaihmisille. Kaikkia yhdistyksen toiminnassa vaikuttavien nimiä en tähän nyt kirjuuttele, mutta pari nimeä on pakko esille nostaa: puheenjohtaja Hanna-Maija Saarimaa (vuodesta 1997-) ja rahastonhoitaja Aulikki Randelin (vuodesta 1995-). On meinaan Naiset! Heistä voi sanoa, jotta "siin ova naise olle oikkia aikka ja oikkias paikas ja ova vielki". Uskon, että enemmän kuin moni on kanssani samaa mieltä.