Vuohensaares

Edellisessä blogissa kerron, että jonkun näköistä rakkautta on odotettavissa jatkossakin.

On, on, tai oikeammin oli jo. Tänään sitä löytyi Salo -cityn Vuohensaaresta. Arvaatkin jo varmaan, että olen käynyt katsomassa Salon Teatterin esitystä Klaara ja hänen Vihtorinsa. 

Oli minulla seuraakin. Hyvää sellaista. Olin lapsenlasteni kanssa.

Tyttöjen (12 v ja 13 v) ajatukset em. teatterilaisten esityksestä olivat suht koht samat kuin mitä minulla. Esitys oli tosi hauska. Sai nauraa paljon. Parhaat näyttelijät olivat Mia Kuisma ja Katja Mäenpää. Mia Kuisman oopperaesitys oli karmean kuuloinen, mutta samalla hauska. 

Minä sitten tytöille, jotta mihis te ne miehet jätitte, jolloinka Vihtorit Rauli Häkkilä ja Kari Mandelin pääsivät hekin sarjaan "parhaat näyttelijät". Eikä sekään vielä riittänyt, sillä toinen tytöistä totesi, että hyviähän olivat ne loputkin.

Niin olivat. Ihan kaikki!

Olen varmaan jossain, jonkun esityksen kohdalla (en vaan nyt muista missä ja minkä) antanut ymmärtää, että en tykkää siitä, jos ja kun näyttelijöillä on yhden kappaleen aikana monta roolia esitettävänä. Tänään, tämän esityksen kohdalla on pakko perua moiset mussutukset. Mm. Teppo Rantasen suoritus Robert Hokkasena ja sitten Kiminovskina oli hyvä kun mikä. Piti oikein ohjelmasta tarkistaa, että onks tosikaan, yks ja sama näyttelijä se siinä.

Koko esityksestä jäi ja jää sellainen olo, että ohjaaja Mika Kujalan ja näyttelijöiden yhteistyö on sujunut todella nappiin. Ohjaaja on saanut näyttelijöistä ilmeisestikin irti kaiken sen mitä on heistä halunnut ja toivonut. Oli kertakaikkiaan luonikas ja sujuva esitys. 

Vielä ehtii katsomaan. Sellaista hauskutusta kuin mitä Rauli Häkkilä ja Kari Mandelin sekä Mia Kuisma ja Katja Mäenpää näyttämöllä aikaan saavat ja esittävät, katsojille tarjoavat, sellaista ei ihan heti vastaasi tule. 

Ohjaaja toivottaa ohjelmalehtisessä katsojille riemukasta teatteri- iltaa.

Kiitos, sitä se oli. Oli "ilotulitusta" parhaimmillaan. Oli 150 -prosenttisesti!