EERO UUSITALO.

Vastaus on tosi yksinkertainen: keskukset keskiöön, kehityskäytävät rakentumaan ja luotijuna Turun ja Helsingin välille toivomusponnella, että pysähtyy Salossa. Tavoitteen varmistamiseksi on tietysti nostettava asuntorakentaminen ainakin 15 kerrokseen ja kiellettävä ehdottomasti rakentaminen haja-asutusalueilla ja rannoilla. Palveluthan on jo viety.
Tämä on visio, joka saadaan tulokseksi pölhöpoliittisista laskelmista. Ihmisten elämä ja arvostukset eivät kuitenkaan mene tämän mukaan eikä yhteiskuntapolitiikkakaan saisi olla näin yksinkertaista, vaikka se kovin usein siltä näyttää.
Salolla ja Suomella on yksi yhteinen asennevamma: luulottelevat kilpailevansa isommassa sarjassa kuin ovatkaan. Suomi horisee metropolista etsiessään menettämäänsä kilpailukykyä, vaikka ei meillä metropolia ole, eikä hevin tule. Salo se on kasvukeskus, vaikka junat kohta pyyhkäisevät ohi.
Kummassakin tapauksessa kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä Suomi ja Salo alueina ja yhdyskuntarakenteina todella ovat. Eihän keksittyihin ideaalimalleihin päästä kuin kääntämällä selkä historialle, nykyisille rakenteille ja asukkaiden elämänarvoille.

Kuntaliitoksen aikoihin Salolla oli suht koht realistinen kuva väestönsä sijoittumisesta ja yhdyskuntarakenteestaan. Käenpoika Nokian pettäessä alkoi pienempien poikasten tiputtaminen pesästä. Vihreän ja puutarhamaisen kaupungin visio on tyhjentynyt, eikä olemassa olevista vetovoimatekijöistä huolehdita.
Salo on maaseutukylien verkosto, vain 13 000 asukasta 54 000:sta asuu kaupunkimaisesti. Salon tulevaisuus ei ole rakennettavissa junaradan varteen, varsinkin  kun se kaartaa susien ja ruotsinkielisten kautta Helsinkiin. Sitä paitsi olemme kymmeniä vuosia perässä pääradan ao. suunnittelusta.
Kohtuullinen tulevaisuus nojautuu  nykyisten asukkaiden odottamaan kokemukseen tasapuolisesta alueellisesta kohtelusta sekä muualta Suomesta muuttavien havaintoon toimivista ja luonnonläheisistä olosuhteista.
Aivan kaikkea ei vielä ole pilattu. Maisemat ja kylät meillä ovat, vanhaa kunnostetaan ja jopa uusia asuinrakennuksia ja tuotantotiloja tehdään. Tämän soisi tapahtuvan ihmisten toiveiden ja arvostusten mukaisesti eikä ylikuntoisen ja poliittisesti väärän vision perusteella keskittävästi.

Ei edes taloudellisessa ahdingossa hännän pidä heiluttaa koiraa päätöksenteossa. Nöyrä, arkirealistinen ja kunnioittava asenne kansalaisia ja yrityksiä kohtaan tuottaa paremman tuloksen kuin ”herrojen haaveet” tai jättiyritys, joka ei milloinkaan ohjaudu pienen sijaintiyhteisönsä edun  mukaisesti.
Nokia oli vahvimmillaan viime vuosikymmenen alkupuolella, ja silti yllättävän  monet Salon asukkaat epäilivät viisaasti sen lennon kestävyyttä. Kansalaisilla ei ole tapana perustaa tulevaisuuttaan ylikuntoisiin kupliin. Salon seudun päättäjät niin tekivät, ja kuntaliitoksen perustelut murenivat parissa vuodessa. Sote-räpistely – jos tulosta ylipäätään tulee – saattaa heittää lisää suolaa haavoihin. Somerolaisia taitaa naurattaa.

http://www.sss.fi/2015/10/miten-salolle-valoisa-tulevaisuus/

Kirjoittaja on professori, Suomen Kylätoiminta ry:n ja Ykkösakseli ry:n puheenjohtaja.

Kannattaa Asko Lehtosenkin juttu lukaista! Siel se on salkkarin sivulla 13: Valoa näkyvissä!