Hirvivaara

Vaaraa pukkaa. Ei nyt mitään kamalan vaarallista sentään. Naarashirvi kuin Suomen hevonen, muttei sinne päinkään! Sellaisen näet, jos ajat Kiikalaan. Naarashirvi on Kiikalan KiPiNöiden kesänäytelmä 2017. Ensi-ilta oli nyt ehtoolla.

Simone Koiviston ja Mirka Aapion käsikirjoitus oli ja on kyllä sellaista sanailua, sellaista tekstitystä ja tykitystä, että oksat pois. Jossain vaiheessa olivat housutkin vaarassa. No ainakin kolmella miehellä. Oli hauskasti nappastu oivallus siitä ihan aidosta ja oikeasta "housut pois" -jutusta. Oli se vähän rohkeakin. 

Oli toki muutakin. Oli historiaa ja oli tätä päivää, sulassa sekamelskasovussa mm. naispapit, sukupuolineutraalit ja EU:n ohjeistukset, ulkomaan lomailut sekä naisen ja miehen se pienenpieni ero. Oli ja on surua ja on unelmia. Oli rakkauttakin.

Esitys on musiikkipainotteinen ja onhan noissa Kiikala -näyttelijöissä laulaja -aineksia. Satu Lehtinen vetää osansa rutiinilla, Suvi Lauren oli ja on osaava nuori, ja parastaan pistävät myös Aaltosen pojat, Elmeri ja Nestori. 

Kaikilla näyttelijöillä, yhtä lukuunottamatta, oli useampia rooleja, mutta kyllä ne tässä aika luonikkaasti hoituivat. Jorma ja Kalle Kutilaltakin.

Yksi ylitse muiden oli ja on tämän näytelmän vaara, minun silmissäni vaara, siis tämä hirvi, tämä Naarashirvi. Häntä näyttelee Mirka Aapio. Kun Aapio Naarashirvenä tulee, ilmestyy lavalle, niin se on sit siinä. En tiedä, onko tämä Aapion unelmarooli, mutta hyvin hän sen vetää. Todella, todella hyvin.  

..

Puvustukselle annan plussapisteitä.