Kiva tämmöstä on nyt mennä kehumaan, kun näytökset ovat jo ohi. Mutta kehunpa kuiteski.

Ehtoon edellä kävin katsomassa Muurlan kotiseutuyhdistyksen viimeisimmän aikaansaannoksen.Teatteritaiteen ohjaaja Sarika Lipasti on historiatietojen perusteella käsikirjoittanut pienoisnäytelmän, joka kertoo, kuvaa tapahtumia itsenäisen Suomen Muurlasta vuosina 1917-18.  

Näytelmän esitys, sen katsominen ei sit ollut mitään normaalia penkissä istumista. Ihan alussa ja lopussa kyllä istuttiin Seuralan salissa, mutta muutoin katsojat kulkivat sinne minne näyttelijätkin. Käveltiin Seuralan pihalta Nikulan pihalle, sitten edettiin entisen kunnantalon ja kirkon pihalle, sitten Muurlan Opiston ja lopuksi palattiin lähtöpaikkaan. Ja sisälle.  

Tuokiokuvat työväestön ja nk. omistavan luokan sisällissodasta olivat kyllä vaikuttavia. Ei voi muuta kuin hattua nostaa ja kiittää näytelmän käsikirjoittajaa ja näyttelijäkaartia hienosta esityksestä. Minäkin, paljasjalkainen muurlalainen sain tietooni aimo annoksen sellaista Muurlan historiaa, josta en ihmeemmin ollut tietoinen. Ja miks olisinkaan? Esimerkiksi isäni (kuollut 1987) on ollut noihin aikoihin vain 1 -vuotias.

Niin. Kuusi esitystä, mutta ne menivät jo. Seuraavaa näytelmää odoteltaessa..