VESA KÄIVÄRÄINEN. Salon kaupungissa nostaa päätään erikoinen hallintokulttuuri. Kaupungin työntekijöiden suita yritetään tukkia, eikä kaupunkilaisille tahdota antaa julkisia asiapapereita.
Tein toissa viikolla juttua kaupungin kiinteistöjen sisäilmaongelmista. Suurimman osan tiedoista sain Salon Seudun Sanomien juttuarkistosta, mutta varmistin esimerkiksi kouluilta, onko ongelmat jo saatu pois päiväjärjestyksestä.
Kouluista sanottiin melko suoraan, ettei näistä asioista saisi oikein puhua. On ohjeistettu, että sisäilmaongelmia koskevat kysymykset on ohjattava tilapalveluille.
Tilapalvelut on jaksanut vastata kiitettävästi kysymyksiin. Niin tälläkin kerralla.
Mietityttämään jäi, miksi opettajat ja rehtorit eivät saisi kertoa mielipidettään asiassa, joka koskee heitä joka päivä?
Hajalan päiväkodin toiminnan keskeyttäminen on ollut otsikoissa viime viikosta asti. Aluehallintovirasto teki kovan päätöksen sulkiessaan päiväkodin. Kyläläiset alkoivat panna hanttiin.
Hajalalaisten mukaan suita on tukittu varhaiskasvatuksessakin. Päiväkodin henkilöstöä on kielletty puhumasta vanhemmille. Perustelu oli, että heidän on saatava työrauha.
Avin kirjallisen päätöksen saaminen kaupungintalolta vaati luvan päällikkötasolta. Sähköpostilla ei suostuttu lähettämään aluksi mitään.
Päiväkotia koskevia tutkimustuloksia ei annettu kyläläisille ennen kuin he hankkivat lausunnon, jonka mukaan tiedot on lain mukaan annettava. Kenelle tämä oli epäselvää?
Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. Siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
On selvää, että jokaisessa organisaatiossa on salassa pidettäviä asioita. Niistä ei pidäkään huudella kylillä.
Yhtä selvää on, ettei yli 3 000 työntekijän kokoisessa Salon kaupungissa voi ohjata asioista tiedottamista muutamalle johtavalle virkamiehelle.
Kaupungin imagon rakentaminen on pitkäjänteistä ja tylsää hommaa. Hyvää mainosta on tarjolla harvoin, huono kello kalkattaa aina pidemmälle.
Salon Nokia-menneisyys tiedetään, tunnetaan romahduskin, ja jotkut valistuneet tietävät jo Salon ulkopuolella, että täällä viritellään uutta nousua. Positiivista kuvaa luovat ainakin kansallispuisto, menestyvät yritykset ja urheiluseurat.
Mistä Salo tällä viikolla tiedetään ja tunnetaan? Siitä, että täällä on tapeltu 16 lapsen päiväkodista, hiiristä, puuttuvasta vessasta. Kymppitonnin remontista kaupungissa, jonka budjetti on 370 miljoonaa euroa.
Johan tälle variksetkin nauravat.
Niinpä.
Taitaa tässä pikku hiljaa kesäkuussa työnsä aloittaneelle kaupunginjohtaja Lauri Innallekin valjeta, millainen city tämä Salo -city oikein on.
Tontteja kyl on ajateltu kaupata muukuntalaisille. Jos vaikka joku perhe innostuis rakentamaan tänne uuden kodin. Toki katsovat, jos lapsperheitä ovat, missä on lähin päiväkoti, missä koulut, kuinka pitkä matka on eri harrastuksiin ym. Ja siinä, missä ne ovat, siinä cityn päättäjillä olis nyt kyl miettimisen paikka. Myös asioita esittelevillä virkamiehillämme. Ettei kohelleta esitysten ja päätösten kanssa miten sattuu. Kuntaliitoksen jälkeinen aika ei niin kovin kaksinen ole ollut. Ihan alussa tapettiin vanhusten paikkoja, sitten käytiin koulujen kimppuun ja nyt eteen nousi, kuinka nousikin, yks lasten päiväpaikka. Perusteet mitä milloinkin. Onkohan muualla maassa kuntien touhut samanlaisia?