Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko on kuvannut sote -uudistuksen valinnanvapautta hunajapurkiksi. Kansi avattiin lokakuussa 2017. Heti perään tuli ministerin suulla kuitenkin varmennus, että ei sitä niin vaan avata. Hallitus on se, joka toimii kannen vartijana. Tuli vielä toinenkin varmistus, edelleen ministerin suulla: Haluan pitää huolen, ettei hunajapurkkia käydä tahmaisin sormin tyhjentämässä kerralla.

Hallitus on nyt sitten päässyt niin pitkälle, että on ottanut hanskat käteen ja työstänyt käyttöohjeet hunajapurkkiinsa vai millaiseksi pitää ymmärtää uusin uutinen, tämä, joka kertoo, että meidät sote-suomalaiset pisteytetään. Meidät arvioidaan sen mukaan, miten paljon todennäköisesti rasitamme terveydenhuoltoa.

Asmo Maanselkä nostaa esille huolen. Hän toteaa mm., että valinnanvapauden kylkiäisenä menetämme yksityisyytemme.

Ei todellakaan mikään aiheeton huoli. Pakko tässä on nyt tietyn ikäisenä (iäkäs tai vanhahko), juuri pisteytettynä sote-suomalaisena (monisairas, vaikka ei juuri nyt) ääneen kailottaa: onko hallitus kadottanut viimeisenkin maalaisjärkinystyränsä? 

Eikö hallitus seuraa aikaansa?

Eikö hallitus näe tässä tietovuotojen luvatussa maailmassa, että on vain ajan kysymys, kun julki tullut pisteytyslista on meidän kaikkien nähtävänä? 

Niin vielä. Missä on se sote -uudistuksen yks luvattu, se suuri lupaus? Missä on sote-suomalaisten yhdenvertaisuus? Tässä pisteytyslistassako?

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253660-sote-suomalaisten-yksityisyys-ja-yhdenvertaisuus