https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/marjattahalkilahtiblogituusisuomifi/suomalainen-koulu-on-sekaisin/
Pisti silmään Marja Sannikka ja hänen juttunsa: Suomalainen koulu on sekaisin. Kuria ja järjestystä vai ilmiöitä ja uudistuksia? Miten koulua tulisi kehittää?
Niinpä. Kun meikäläisen ikäinen aloitti koulunkäynnin, niin kirkonkylässä oli alakoulu ja yläkoulu. Opettajat oli ylhäällä ja alhaalla ja oli keittäjä. Oli jonkun verran oppilaitakin, sillä sodan jälkeistä aikaa elettiin ja lapsia syntyi. Nyt meitä silloin syntyneitä on niin, niin paljon, että kun nykymotkotusta kuuntelee, niin meitähän on ihan liian kanssa.
Onko motkotettu liikaa, kun lapsemme ovat päättäneet, että he pysyttelevät ”yhdentekevinä” tai eivät hanki lapsia lainkaan?
Ennen vanhaan ei ollut äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata, ei hoitovapaata, eikä päivähoitopaikkoja. Nyt on vaikka mitä, mutta eivät nekään vaan houkuttele lasten tekoon.
Toinen ihmeteltävä asia on, että millä rahoilla tässä maassa ja pikkukunnissa ”ennen vanhaan” mahdettiin pärjätä, kun nyt tuntuu siltä, että kunta kuin kunta on palvelujen ja toimintojen säästämis- ja sopeuttamiskuurilla.
Ja sitten nuo koulut! Kyllä joku todella saisi selvittää, kuka nykytoiminnan, nuo hienot teemat kuin inkluusio, itseohjautuvuus, yhteisopettajuus ja luokattomuus, on koulumaailmaan keksinyt. Mitä niillä meinataan saavuttaa?
Minä olen sitä mieltä, että opettajan tulee saada olla opettaja, joka opettaa, ei mitään ylimääräistä. Ei opettajalle kuulu esim. lasten ja nuorten käyttäytymis- ym. tavoille opettaminen. Ne asiat kuuluvat vanhemmille!
Ja sitten kouluhuone. En nyt niin hirveästi kaikkea sitä, mitä ennen vanhaan oli, ihannoi, mutta kyllä kouluhuone saisi minun mielestäni edelleen olla huone, jossa on pulpetit tai pöydät ja tuolit. Muuntojoustava oppimisympäristö on olevinaan jotain hienoa, mutta kyllä sitä joustavuutta ja muunneltavutta pöytien ja tuolien siirtelyllä iältään vanhassakin koulussa aikaiseksi saa, jos esim. ryhmätöitä tehdään. Kotona löhöillään, jos tarvis, ei koulussa. Koulun pitää olla paikka, jossa opitaan!
Toinen, minkä menneestä ajasta palauttaisin, olisi kuri ja järjestyksen pito.
Nyt sä kirjoitit ihan niinkuin me tuall aamukaffe palavereis puhuta täst nykymenost. Ett ny alkka näkymä nuariss jo uudenajan kasvatuksen tuloksi. Ei tiäret mitä tehtäis, ku peruskoulu o läpitte kahlattu. Ollaan nii yksilöitynei, ett armeijastaki lähretä pois, ku ei voir olla yhteistupamajotuksess yms. Ainut kontakti toisse ihmisse taita olla somen kautta. Kaikess vaadita vaa yksilösuojausta. Kyll meijä kouluaika ol hyvä. Ei lapsi revitty koko aik jotta harrastama. Viihrytti kirjoi lukemall ja ulkoleikeiss ja -töiss vanhempie apun. Ja viä -60, -70 ja -80 luvun lapsist ja nuorist kasvoi toimeliaita. Nyt niitte päämäärä taitta oll ittensä viihdyttämine. Sill ei tosin elämäss pärjät, mutt kukka ei heit sais käske ei käskyttä, he kyll tietävä. Ossava hakke Kelalt avustuksi elämissesäs. T o s i n enin osa nuarist on kuitenki yht'hyvi ku ennenki ja pärjäävät. Hyvä He! Mutt ne putoajat - voi heitä.