mennyt ja tuleva

Mennyt vuosi! Jaa-a ja syvä huokaus!

Jossain lehdessä joku totesi, jotta ”Se, mikä alkuvuodesta olisi tuntunut oudolta, on nyt arkipäivää.”
Tosi on.

Jos jotain esim. kesän osalle suunnitteli, niin jo kevään saapuessa ymmärsi, että eipä juur kannata allakkaansa isoja merkintöjä riipustella. Ei niitä merkintöjä tehdä edelleenkään. Korona pitää pihdeissään. Mitä tahansa ei tehdä, eikä mihin tahansa noin vaan ryysätä.

Jotain iloakin sentäs. Sain marraskuussa kuudennen lapsenlapsen. Nyt sit odotan kuin kuuta nousevaa sitä koronapiikkiä. Jos vaikka jossain vaiheessa ensi vuotta reissuun pääsisin. Lontoota nyt ainakin ajattelin.

Tämä lapsenlaps (Tyttö) sinne meinaa muuttaa. Toki myös isänsä, äitinsä ja siskonsa. Ihan tässä nyt, kun vaan pääsevät lähtemään. Ei mikään hirveän kiva tilanne, mutta yritän kestää. Onneksi muut (lapsistani Vanhin ja Nuorin plus perheet) tuntuvat juurtuneen kotoSuomeen.

Että tämmöst! Vilkutan vuodelle 2020 heihei ja vuodelle 2021 toivotan: olehan kiltisti ja taltuta korona!