Silmät kuntoon

Elokuinen koronan sairastaminen meinasi pistää meikäläisen vallan totiseksi. Tauti kesti ja kesti ja pelkäsin, että tulisi jotain takapakkia, enkä pääsisi 15.9.2023 kaihileikkaukseen.

Vaan eipäs mitään pahempaa vastaan tullut.

Lähetteen kaihileikkaukseen olin saanut vain toiseen silmään, siinä perusteena kaihi ja kova häikäisy. Auringonpaistepäivät olivat silmälle täyttä myrkkyä. Toisessa silmässä oli kaihin alkua, mutta leikkauslistalle sitä ei lääkäri ollut laittanut.

Mutta: olen kuullut, että Salon sairaalassa homma hoidetaan kunnolla ja kerralla. Niin tapahtui minunkin kohdallani. Molemmat silmät esivalmisteltiin (paljon paljon puudutustippoja nyt ainakin) ja kun lääkäri tuli paikalle ja tarkisti silmät, niin hän kysyi haluanko, että tämä toinenkin leikataan.

Mitäs muuta vastaukseksi kuin että juujuu!

Olihan tuo omanlaisensa juttu tuo leikkaaminen. Ei paha, mutta ei niin miellyttäväkään. Jotenkin sen koko ajan tunsi, että silmää käsitellään. Ei se sattunut, mutta tuntui vaan jotenkin. Silmä avattiin, kaapittiin pois kaihin töhnät ja sit työnnettiin muovinen keinojuttu linssiksi. Ensimmäisen silmän kanssa taisi mennä aikaa noin 10 minuttia, mutta toisen leikkaus tuntui helpommalta sietää, eikä se mun mielestä kestänyt kymmentä minuuttia.

Leikkauksen jälkeen silmien päälle teipattiin muoviset kupit suojaamaan silmiä ja sitten vaan apteekin kautta kotiin.

--

Kaksi yötä olen nyt noiden muovikuppien kanssa pärjännyt. Kummasti ovat päässä pysyneet, vaikka pelkäsin, että irtoovat.

--

Näkö kirkastui heti ensimmäisen päivän iltana ja voi taivas, minkä väriseksi. Kaikki on nyt niin niin kaunista että! Toki nyt sitten näkee senkin, että huusholli tarttis suursiivon ja vaik mitä muuta, mutta ei saa. EiEi. Ei tässä pariin viikkoon saa tehdä mitään ylimääräistä.

--

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01212