tuli nähdyks

Torstai 19.4.2018 klo 13.56


Tuli nähdyksi huhtikuinen Krakova. mm. torin mansikat. En ostanut tai no, en edes voinut ostaa, koska ei ollut siinä vaiheessa, kun mansikkatiskin takana seisoin, kukkarossa paikallista rahaa (zlotyja).

18.4.2018 oli rahaa. Ja paikallista, siis näitä euroja. Kävin Turussa katsomassa Viimeistä laivaa (kiitos marttilalaisten ja Reijon järjestämän reissun). Brittimuusikko Stingin kappaleista olen aina tykännyt, mutta se aukko sivistyksessäni oli, etten tiennyt hänen osaavan myös musikaalin teon.

Oli kyl omanlaisensa love-story, tämä telakkajuttu. Nainen siinä keikkui kahden miehen loukussa tai pitänee todeta, jotta koukussa ja telakkatyöntekijät työttöminä (vähän tappelevinakin) baarissa istumisen koukussa. Näyttelijöiden tanssiesitykset olivat, vissiin sitä irkkuhenkisyyttä hakivat, mahtipontisia, mutta ihan ok katseltavia ja hyviä laulajia olivat kaikki. Taneli Mäkelä oli vallan veikee pappina. 

Kun kotiin pääsin, niin piti heti googlettaa, milloin Sting on itse käynyt Turussa näytelmää katsomassa. On hän. Ja on ollut tyytyväinen.Tyytyväisiä olivat eilisillan viimeisen näytöksen katsojatkin. Taputuksista ei meinannut loppua tulla. Nooh, kyllä olivat näyttelijät, ohjaaja, plus kaikki muut esitykseen panostaneet taputuksensa ansainneet! 

Tuossa alussa näkyy, että olen Puolassa käynyt. Krakova oli heräämässä kevääseen, mutta Auschwitz, sen ympäristö ei vielä ollut. Maisema oli surullisen ruskeanharmaa. Jos oli Stingin musikaalin näkeminen minulle ensimmäinen/viimeinen kerta, niin sitä oli myös tämä saksalaisten rakennuttama keskitysleiri. Ei mikään kovin helppo visiittipaikka, mutta tulipahan käydyksi. Toista käyntikertaa en sinne suunnittele!

Seuraavaksi odottelen Mamma Miaa, sen suomalaista versiota. Voi olla, että sitä ennen piipahdan vielä jossain. Olenhan minä tässä tämän vuoden puolella aika liukkaaseen tahtiin liikkunut paikasta toiseen.

Välipäiviin sovitan kahta peetä: pihahommia ja politiikkaa. Vanhusten asioista en nyt ainakaan pääkopassani rauhaa saa. Tämäkin juttu 35 vuoden takaa voisi olla tätä päivää!   


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini