Uutinen siitä, että vanhusten kotihoito on retuperällä, tuskin hätkähdyttää sellaisia omaisia, jotka tuon joka päivä oman omaisensa hoidon osalta tällä hetkellä näkevät, kuulevat ja kokevat. 

Oikeusoppineiden infon pitäisi herättää kuntien sosiaali- ja terveyslautakunnat, mutta ennen kaikkea kotihoidosta vastaavat esimiehet.

Lautakunnat voivat tykönänsä päättää vaikka kuinka hienoja strategioita ja visioita, miten kotipalvelu hoidetaan (asiakaslähtöisyyttä ja hyvää laatuahan nyt ainakin hehkutetaan), mutta kyllä sen live -työn organiseeraajat ovat ne, joita tässä nyt pitää sormella osoittaa. Hyvällä tai pahalla!

Jokainen kotihoidon esimies tarkistakoot, miten juuri hänen ryhmässään toimitaan. Jos palvelua saavat ovat tyytyväisiä, niin hyvä. Jos eivät ole, jos yksikin purnaus jostain kuuluu, niin kannattaa työntekijöiden kanssa istua saman pöydän ääreen ja miettiä, mitä pitää tehdä, että työn jälki paranee. Että se edes tyydyttää. 

Olen riittävän kauan seurannut tämän maan vanhustenhoitoa, joten uskallan väittää, että aivan liian usein valitukset, omaisten kokemat laiminlyönnit hoidetaan pois päiväjärjestyksestä selittämällä. On ollut puutetta henkilöstöstä, on ollut informaatiokatkosta, on ollut sijaisongelmaa, perehdytystä ei ole ehditty tehdä ym. Kyllä niitä syitä keksitty on, mutta silti entinen meno voi jatkua.

Onko niin, että vanhustenhoitoon saadaan parannuksia vain ja ainoastaan julkisuuteen tuotujen epäkohtien jälkeen? 

Miten silmät ummessa esim. sosiaali- ja terveysministeriössä kuljetaan? 

Tai Valvirassa?