lomaltapaluu

Tarttis varmaan saada uusi lomaviikko, jotta voisi toipua edellisen lomailun jälkeisestä kotiinpaluusta, paluusta arkeen. Koko ajan on ollut jotain ja ehdin jo saada muutamalta ystävältä (jotka tiesivät, että kotoa pois olen ollut) ihmettelyn, että vieläkö olen reissun päällä, kun tänne kotosivuille ei ole mitään juttua ilmestynyt!

No nyt ilmestyi. Tyrkyllä on kuviakin. On wc ja yhdet siivouskärryt sekä "salolainen tuuliviiri". 

Wc on kaupungista nimeltä Kruja ja sellainen city löytyy maasta nimeltä Albania. Tuon wc -kuvan esille nostaminen ei tarkoita sitä, että kaikki albanialaiset wc:t olisivat tuollaisia, eivät todellakaan. Kyllä tuo oli ainut, jonka minä näin ja jota käytinkin, mutta kun tuollaisia ei enää ihmeemmin näe, niin pakkohan se on tähän historiatiedoksi ylös nostaa, vähän niinkuin muistiin kirjata. Siistikin se oli. Todella siisti. Niissä tavallisissa vessoissa, esim. ruokapaikkojen, niissä kyl olisi ollut toivomisen varaa.

Toivomisen varaa taitaa olla myös maan jätehuollossa. Suomen keväiset tienvarret eivät ole roskien osalta sinne päinkään sitä, mitä on tienvarsinäkymät Albaniassa. Osa roskista peittyy, uppoaa varmaan kesän aikana ruohon ja luonnonkasvien sekaan, mutta eivät nekään nyt kaikkia muovipulloja sun muuta vastaavaa pysty loputtomiin sisäänsä vetämään/kätkemään. No, se on albanialaisten murhe se, jos he sen itse miksikään murheeksi näkevät, huomaavat tai kokevat. Minä jätän moisen muistoksi vain. Kyllä siellä siivottiinkin. Tämän kärryn bongasin yhden kerran ihan ruokapöytämme vierestä. Jossain katukuppilassa istuttiin.

Melkoiseksi muistoksi jää mieliin myös maahanmeno. Kun olimme 21.9.2019 lentokoneesta laskeutuneet (Salon Matkatoimiston matka), niin puhelimeen ilmestyi "tervetuloa maahan" viesti. Mitä siinä nyt muuta kuin semmonen pienenpieni infon poikanen vain: täällä on tapahtunut maanjäristys, nou hätä. Yöllä tuli jälkijäristys ja siihen minäkin heräsin. Sänky tärisi ihan kuin olisi vieri vieressä pikkukuoppia täynnä olevalla tiellä autoa ajanut. Hetken se täristely kesti, mutta sitten jatkoin unia. Seuraavanakin yönä oli kuulemma täristellyt, mutta minua ei semmoinen tutina enää herätellyt. 

Yks oikein, oikein komea ukkosmyräkkäkin oli ja kun se oli ohi, niin suunnistimme syömään. Tuli uus ukkonen ja ravintelista, jossa olimme, meni sähköt. Sekin ilmeisesti suht koht normaalia, sillä alta aikayksikön pöytiin ilmestyi kynttilät. Hyvin taas pärjättiin.

Yhtenä ehtoona naapurihotellissa joku piti juhlia tai mitä lie, mutta hienon ilotulituksen joku järjesti. Alun paukaukset kyl pelästyttivät. Että jokos taas sitä maanjäristystä pukkaa!

Mitäpä muuta? Albaniaan on mieleni tehnyt jo kauan. Edellinen visiitti oli päivän mittainen vuonna 2014. Kuvakin löytyy. Ei siellä elämä sellaista ole, mihin me esim. täällä Suomessa olemme tottuneet, ei sellaistakaan, mitä on, jos on käynyt Kroatiassa tai Montenegrossa. Mutta eteenpäin albanialaisetkin menevät ja toivon mukaan turismi tuo heille rahaa.

Teitä nyt ainakin pitäisi uusia. Ne ovat sen verran kehnossa kunnossa, että mielitekoni päästä päivän visiitille Makedoniaan ja Kosovoon tyssäsivät saman tien. Autoja ei tarvinnut moittia, päinvastoin, mutta bussikyyti olisi kestänyt kauemmin kuin lentoaika, siis pelkästään meno, ja kun jo muutoinkin parin tunnin yhtäperäinen istuminen on meikäläiselle tällä hetkellä todella, todella rankkaa, niin nuo reissut jäävät odottamaan aikaa tulevaa, aikaa parempaa.

Matkailu avartaa. Sen tässä nyt ainakin taas kerran todeta voi. Viimeistään kotiin palatessa tajuaa, että Suomi on hyvä maa. On todella. Vuodenajoista syksy on minulle se, joka välillä vähän takkuaa, mutta kyllä tämä tästä taas: vain 82 päivää ja sitten on joulu!

--

"Salolainen tuuliviri" ilmestyi mun Albaniassa ollessa. 

"Saa siit varma jotta jutu juurt ens viiko valtuusto kokoukse": 130 Hallintosäännön muutos tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajien määrän osalta

http://salo.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=