Niemisen kolumni

Lauantai 1.7.2023 klo 12:04


Salon Seudun Sanomien päätoimittajan tämänpäiväinen kolumni kuvaa hänen muistojaan leirikoulumatkasta Venäjän Rzheviin.

https://www.sss.fi/2023/07/kolumni-vladimir-ja-jevgeni-rouva-ja-taksikuski/

Löytyy niitä muistoja minultakin.

https://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/772852

https://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/773854#album_selector

https://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/773856#album_selector

Huom. Blogilinkkien toimivuutta ei kaikkiin kohtiin voi enää taata.


valokuvaaja

Maanantai 6.7.2015 klo 19:22


Täällä kerroin viikonlopusta. Että tyttäreni häät oli ja minä sain vävyn! 

On varmaan enemmän kuin paikallaan kertoa myös, kuka oli häiden päävalokuvaaja.

Tämä on sitä sarjaa, kun sanotaan, jotta maailma on pieni.

Kuvaaja oli perheemme venäjä -tytär  (vuonna 2003), nuori nainen, joka tekee nyt unelmatyötään ja asuu pääosan vuodesta Balilla (Indonesiassa). Kamera kädessä hän rientää/lentää milloin mihinkin. Nyt hän on siis Suomessa ja erittäin hyvällä perusteella!

Sashan lapsuuden, nuoruuden kotikaupunki on Salo -cityn ystävyyskaupunki Rzhev.

Meikäläinen kävi em. kohteessa vuonna 2010.  

Matka oli Salon Venäjä -seuran järjestämä ystävyyskaupunkimatka. Kaikkea meille järjestettyä ohjelmaa en enää edes muista, mutta sen muistan enemmän kuin hyvin, että matkan aikana tapasin myös venäjä -tyttären. Minä hänet siihen tapaamiseen pyysin ja kutsuin, Ilmoitin, että olen menossa kotikaupunkiisi, tuletko sinäkin. Ja tytär tuli. Myös hänen äitinsä tapasin.

..

Nyt tarttee toivoa, ettei sää, Suomen suvi kovin kurjaksi ärtyisi. Ettei lämpimään tottunut venäjä -tytär joutuisi palelemaan, kun hän täällä vielä jonkin aikaa viipyy. Viime keskiviikkona, kun Sasha tuli, oli kaunista. Ei ollut hellettä, mutta sopivasti lämmintä. Ensimmäiset kuvansa tyttö nappasi Muurla -maisemista ja torstaina Salon iltatorilta. Kuviin pääset tästä linkistä.  

..

Menneen viikonlopun sää oli sääksi enemmän kuin unelma. Oli unelmasää ja oli unelmahäät. Oli unelmavalokuvaaja. Siis kaikki kohdallaan..

hikisiä herätyksiä

Sunnuntai 11.7.2010 klo 23:50


"Pidä karttasi ajan tasalla!"

Tommonen viesti pomppasi ensimmäisenä vastaan, kun äsken sähköpostejani availin. Se oli TomTom -karttapäivitysmainos.

Ja juu! Kyllähän tässä on karttaa jonkun verran päivitetty. Muutama tunti sitten kotiuduin reissusta. Viimeksi kirjoitin "aikasesta herätyksestä". Nyt voi otsakoida jotta "hikisiä herätyksiä". 

Olin viime viikon Venäjällä, Salon kaupungin ystävyyskaupungissa Rzhevissä, ja sieltä käsin vähän muuallakin, muissakin lähialueen kaupungeissa. Mennessä ja tullessa yövyttiin Pietarissa. Paluumatkalla poikettiin myös Viipurissa. Menopaluuna kilometrejä tuli kuljettajan laskujen mukaan 30 km vaille 3000! 

Matkaa oli organiseerannut ja hyvän ohjelman aikaansaanut Salon osaston Suomi-Venäjä -seura. Kiitosta vaan! Oli vallan hiano reissu!

Keli, sää oli kuumaa, vaan sitä samaa se näyttää olevan täällä kotonakin. Kertomista olis, olis vaikka kuinka paljon, mutta kello käy ja pitkän päivän päätteeks tarttis jo pikkuhiljaa päästä vaakatasoon. Tänään otan esille, skannaan näytille vain yhden aiheen, vain yhden jutun. Se on sikäläinen vanhainkoti ja siitäkin vain esite.

Jos et tekstipuolesta mitään ymmärrä niin katsele vaik ihan vaan noita kuvia. Talon paikkaluku on 600! Esitteen näet kuva-albumissa!   

venäjä-tytär

Maanantai 23.2.2009 klo 15:48


Kyllä maailma on pieni! Tai pitänee sanoa, että facebook on suuri! Eilen illalla oli silmäni revetä, kun näin facebookissa keskimmäiseni kaverilistalle ilmestyneen nimen: Aleksandra! Sasha, minun Venäjä -tyttäreni. Hetikohta klikkasin kaverihakuun kaverikutsua ja melkein samantien tuli Sashalta yllättynyt vastaus, että kappas vaan, Suomi -äitikin nököttää netissä ja vieläpä facebookissa..

Sasha oli Salon ystävyyskaupungin Rzhevin vaihtarityttö 2002-2003.

Tammikuusta kesäkuun alkuun 2003 minulla oli kaksi tytärtä, oma ja lainalikka! Olimme tuohon aikaan salolaisia, siis vanhan Salon asukkaita.

Sashan muutto kotiimme oli, voisko sanoa, puol extempore -juttu. Alkuperäinen ajatus oli, että tyttö olisi ja asuisi luonamme vain sen aikaa, että hänelle löytyisi perhe. Sopivan, siedettävän kävelymatkan päässä keskustasta olevaa perhettä ei niin vaan löytynyt ja niin tyttö jäi meille, tilapäispaikkaansa.

Tyttäreni oli ollut Rzhevissä leirikoulussa kesällä 2000 ja he olivat silloin Sashan kanssa ensi kerran tavanneet. Tytöt siis tunsivat ja tiesivät toinen toisistaan jotain. Se helpotti heitä. Heidän yhdessäolonsa oli alusta saakka hyvinkin sisarusmainen. Minä se siinä alkuvaiheessa pikkusen änkyttelin, että mitenkähän tämmösestä äiti -urakasta selviäisin. Olisihan vastassani ja vastuullani kaks pirtsakkaa murkkulikkaa ja kevät, joka siinä vaiheessa tuntui olevan ikuisuuden pituinen..

Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Sasha oli tarmokas ja fiksu tyttö. Ja tempperamenttinen. Ihan itse suunnitteli ja ompeli vanhojen tanssipukunsakin. Kangaskaupassa olin mukana, mutta missään muussa minun ei tarvinnut auttaa. Punaista ja kultaa. Kauniit kretonkit tyttö levitti lattialle ja alkoi leikata ja samantien ommella. Tämä on minun kangas ja saan tehdä tälle mitä tykkään! Se oli tytön teema ja sillä edettiin. Ihan kauniin puvun Sasha itselleen aikaan sai.

Kännykkäaikaakin jo elettiin ja jos toisella tytöllä oli kännykkä, niin pitihän toisenkin saada. Sen hankinnassa avusti Laxellin Jouko. Ei siis tarvinnut koko aikaa olla sydän syrjällään. Kun tulin töistäni kotiin, eikä tyttöjä näkynyt missään, niin haloo-haloo, kännykällä kiinni, kotiinkutsu ja sassiin. Jos Esko Aho oli kännykkäisä, niin minä taisin olla kännykkä-äiti.

Kevät 2003 kului nopsaan. Jos jotain tuosta ajasta vielä erityisesti muistan, niin totta kai ainakin sen päivän, kun tyttö lähti ja häntä Moskovan junaan saattelimme. Olotila äiti -vastuun osalta oli helpottunut, mutta toisaalta surullinen ja haikea. Emme me mitään hyvästejä toinen toisillemme toivotelleet, vaikka selvää oli, että varmasti kuluisi aikaa seuraavaan tapaamiseen, seuraavaan kohtaamiseen.

No nyt on Sasha taas kuvioissa. Ja iloisena yllätyksenä tupsahtaa varmaan monen muunkin salolaisen, varsinkin nuoren elämään, hänen, joka Sashaan 2002-2003 tutustui. Kiitos facebookin ja nettimaailman!


Kommentit

1.7.2023 12:09  Marjatta

Nieminen toteaa: "Venäjän hyökättyä Ukrainaan Salo jäädytti ystävyyssuhteensa Rzheviin. Se on hyvä. Leirikoulu jossain Venäjän ja Valko-Venäjän välimaastossa tuskin kuulostaisi hyvältä idealta vielä moneen vuoteen."

Noinhan tuo varmaan on, mutta ei sotatilanne rzheviläisten vika ole!

1.7.2023 12:34  Marjatta

Tuolla jossain lupailin, että rzheviläisen vanhainkodin esite näkyy. Ei näy enää. Olen sen vissiin sit poistanut. Harmi, harmi.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini